Virastotalo Hakaniemenranta 6

Rakennus oli jo valmistuessaan vuonna 1976 osin vanhentunut. Paria vuotta aiemmin maailmanlaajuinen energiakriisi oli pakottanut Suomessakin uusimaan rakentamismääräykset. Opetushallituksen virastotalolle rakennuslupa oli haettu ennen määräysten muuttumista, ja siirtymäajan turvin talo valmistui halvan öljyn ajan rakenteilla varustettuna.

– Heikosti eristetty talo oli talvella kylmä ja kesällä kuuma, kertoo projektipäällikkö, arkkitehti Kari Ristolainen Senaatti-kiinteistöistä.

Kiinteistön perusparantamiselle avautui mahdollisuus, kun käyttäjien vuokrasopimukset olivat päättymässä lähes samaan aikaan. Talo oli mahdollista tyhjentää kokonaan remontin alta.

– Valtionhallinnon toimitilastrategiassa ohjataan yksikköjä entistä säästeliäämpään tilankäyttöön, kertoo Ristolainen.

– Opetushallitukselle ehdotettiinkin entistä pienempiä tiloja, mikä heille sopi.

Opetushallitus on edelleen talon suurin vuokralainen halliten 3,5 kerrosta. Ajoneuvohallintokeskus AKElla on kaksi ylintä kerrosta. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO vuokraa yhtä kerrosta alivuokralaisensa Fulbright Centerin kanssa. Alimmassa kerroksessa sijaitsee yhteisiä tiloja; henkilöstöravintola sekä neuvottelu- ja kokoustiloja.

– Omaan käyttöön vuokrattavan toimistotilan ohella pyrimme tarjoamaan palvelukonseptia, johon sisältyy mahdollisuus varata suurempia neuvotteluhuoneita tarpeen mukaan. Kiinteistöön tuli uutena monitoimitila, joka voidaan kalustaa eri tavoin 80–160 hengen käyttöön, kertoo Ristolainen.

– Ajatus on, että ulkopuolisten kanssa käytävät neuvottelut voidaan pitää alakerrassa, eikä vieraita tarvitse hakea kerroksiin. Monitoimitilaa on vuokrattu myös ulkopuolisille tahoille asiakastapaamisiin ja tiedotustilaisuuksiin.

– Meillä on organisaatiossa perustettu isännöinnin rinnalle uusi palvelupäällikön toimi. Palvelupäällikkö vastaa aulapalvelusta, siivouksesta ja kiinteistön yleisestä toimivuudesta seuraten esimerkiksi sitä, kuinka nopeasti vikailmoitusiin ja palvelupyyntöihin vastataan.

Korjaaminen halvempaa kuin uudisrakentaminen

Kiinteistö uusittiin perusteellisesti. Herääkin kysymys, eikö olisi ollut kannattavaa purkaa talo kokonaan ja rakentaa uusi tilalle. Ankeaksi koettua taloahan tuskin moni olisi jäänyt kaipaamaan. Kari Ristolaisen mukaan Museovirastokin ilmoitti, että he eivät vastusta, jos purkamiseen päädytään.

– Uudisrakentamiseen verrattuna säästimme 20–30 prosenttia, kertoo Ristolainen. – Sen verran rakennuksen runko maksaa. Erkki Juvan insinööritoimiston suunnittelema runko oli johdonmukainen ja kestävä.

Oikeastaan ainoa heikkous runkorakenteessa oli kerroskorkeus. Tämä kääntyi toisaalta myös vahvuudeksi. Jos tilalle olisi rakennettu uudisrakennus, olisi talotekniikan vaatimusten vuoksi kerroskorkeus ollut suurempi. Kun kaava ei salli talon korottamista, olisi kerroksia saatu yksi vähemmän.

Kun ajanmukainen talotekniikka kuitenkin tähänkin runkoon saatiin sovitettua, eikö sama olisi onnistunut uudessakin?

– Näinhän voisi ajatella, mutta käytännössä tällaiseen eivät suunnittelijat helpolla lähde. Kustannukset olisivat myös nousseet selvästi. Joskus on niin, että vanha rakenne on joustavampi kuin uusi, Ristolainen miettii.

Projektinjohtourakalla ja yhteistyöllä

Julkisena toimijana Senaatti-kiinteistöt kilpailutti talon suunnittelun ja urakoinnin hankintalain askelmerkkien mukaan. Ilmoittautumisten perusteella tarjouskisaan valittiin 5–6 ehdokasta. Pää-, arkkitehti-, sisustus- ja työympäristön suunnittelu kilpailutettiin yhtenä kokonaisuutena, talotekniikka toisena. Urakointi toteutettiin projektinjohtourakkana, jonka kautta kaikki työt hoidettiin.

Urakoitsijaksi valitun SRV Toimitilat Oy:n projektijohtaja Kalle Mauriala toteaa työn ajoittuneen kuumimpaan korkeasuhdanteeseen. Urakkahintaan pystyttiin vaikuttamaan pilkkomalla urakoita pienempiin osiin. Esimerkiksi julkisivun termorankatyöt teki yksi ja julkisivulasituksen toinen urakoitsija. Syvennysten lasirakenteet toimitti vielä kolmas urakoitsija.