Viikin kirkko

Helsingin seurakuntayhtymä hankki Viikistä 1940-luvulla 17 hehtaaria maata tulevaa hautausmaata varten. Vielä 1980-luvulla mietittiin aluevarauksen laajentamista 30 hehtaariin. Uurnahautauksen kehittäminen johti sen lisääntymiseen, ja nyt arvioidaan nykyisten hautausmaiden ja palautuvien hautojen riittävän helsinkiläisille pitkälle tulevaisuuteen. Viikin hautausmaavaraus oli aika ottaa kuolleilta elävien käyttöön.

Kaupunki ja seurakuntayhtymä tekivät kaavoitussopimuksen.

– 30 miljoonan euron kulut hautausmaan rakentamisesta vaihtuivat 20 miljoonan euron arvoiseksi rakennusoikeudeksi, tiivistää olennaisen kiinteistöjohtaja Markku Koskinen Helsingin seurakuntayhtymästä.

– Seurakunta halusi olla kaupungin kanssa yhdessä kokonaisvaltaisesti kehittämässä Viikkiä korkeatasoiseksi asuinalueeksi, jossa on myös riittävät palvelut.

Seurakunnan maille rakennetaan kirkon (8,5 milj. euroa) lisäksi kauppa (6 milj. euroa) sekä useita asuinrakennuksia, joissa on yhteensä 200 – 250 asuntoa. Osa asunnoista suunnataan ikääntyneille, jotka voivat saada tarvitsemiaan palveluita kirkon viereen rakennettavasta vanhusten palvelukeskuksesta.

– Kaupan rakentaminen oli seurakunnan tahto, sanoo Koskinen. Ikääntyneille peruspalvelut ovat tärkeitä.

Alueen rakentaminen on vielä käynnissä, ja kirkon ympäristö vielä hyvin keskeneräinen.

– Kirkko on nyt valmiina alueella vastaanottamassa asukkaita, sanoo Koskinen.

Täydet palvelut

Seurakuntayhtymässä pohdittiin, pitäisikö Viikkiin perustaa kokonaan oma seurakunta. Ratkaisuksi tuli pitää Viikki osana Malmin seurakuntaa, mutta toiminnallisesti pitkälle omavaraisena.

– 13 000 asukkaan kaupunginosa tarvitsee täydet seurakunnalliset palvelut. Rakennettiin kirkko, joka on oma tunnistettava kokonaisuutensa, ja jolla on oma jumalanpalveluselämänsä ja muu seurakunnallinen toimintansa. Varsinainen kirkkoherranvirasto puuttuu, mutta kirkossa on työhuoneita, joissa voi esimerkiksi keskustella rauhassa papin kanssa, sanoo Markku Koskinen.

Alueen kehittämiseksi järjestettiin arkkitehtikilpailu, jossa etsittiin kokonaisratkaisua kirkon, terveys- ja sosiaaliaseman, vanhusten palvelutalon, nuorisotalon sekä liike- ja toimistotilojen kokonaisuudesta. Samalla tuli ratkaista alueen liikenne- ja pysäköintijärjestelyt. Koskisen mukaan kilpailun ratkaisussa ei tarvittu äänestyksiä eikä pisteytyksiä.

– Voittanut suunnitelma täytti sekä kaupunkikuvalliset että kaikkien osapuolien toiminnalliset vaatimukset.

Kirkon perusratkaisu oli suunnitelmista jo hyvin nähtävissä. Tilajäsentely on säilynyt alkuperäisen suunnitelman mukaisena, ja puun käyttö on ollut mukana alusta saakka.

– Laajasalon kirkossa puurakentamista on sovellettu, mutta tässä oli alusta alkaen tehdä puukirkko tämän päivän versiona, sanoo Koskinen.

– Tämä oli seurakuntayhtymän 38. kirkko, ja tavoitteenamme on, että kirkot poikkeavat ilmeeltään ja luonteeltaan toisistaan.

– En osannut etukäteen kuvitella, millaisen kirkon kilpailu tuottaisi, enkä siihen edes pyrkinyt. Pidän tulosta hyvänä, se poikkeaa selvästi edeltäjistään, ja on ilmeeltään tähän aikaan sopivaa.

Pioneerityötä

Uudet ratkaisut aiheuttavat aina päänvaivaa toteutuksessa.

– Teetimme pääurakan tavoitehinnalla. Sillä tavoittelimme sitä, että ongelmat voidaan yhteisesti ratkaista. Mahdollisista poikkeamista rakennuttajan vastuulla oli 70 prosenttia, sanoo Markku Koskinen.

Pääurakoitsijaa hanke alkuun arvelutti, mutta samalla kiehtoi.

– Kulmakivi sille, että otimme haasteen vastaan, oli luottamus tekijöidemme kädentaitoihin, sanoo rakennuspäällikkö Heimo Hantula Peab Seicon Oy:stä.

– Myös urakkamuoto antoi hyvät lähtökohdat.