Valtiokonttori rakennettiin 1980-luvulla Sörnäisten rantatien varteen vastapäätä Merihakaa. Kahdeksankerroksinen ja runsaat sata metriä pitkä rakennus suunniteltiin rakennuspäällikkö Asko Toppisen sanoin ajan hengen mukaiseksi: Pitkät käytävät ja toimistohuonerivit ovat kuitenkin eilistä päivää, eivätkä ole linjassa Valtion nykyisen toimitilastrategian kanssa.
Valtiokonttorin tiilijulkisivujen takaa avautuukin nyt avarien maisemakonttorien miljöö. Keittokomerot ovat vaihtuneet japanilaishenkisiksi taukotiloiksi. Rakennuksen kulunvalvonta on myös tehostunut uuden talotekniikan ja avoimuuden myötä.
Suomen Valtion toimitilastrategia on päivätty 16.11.2005 ja sen esipuheessa linjaus on tiivistetty seuraavalla tavalla: Valtion toimitilastrategian päämäärä-nä on valtion virastojen ja laitosten työympäristöjen parantaminen siten, että tilat tukevat toimintaa kustannustehokkaasti, ja valtioyhteisön kokonaisetu ja toiminnan yhteiskuntavastuullisuus varmistetaan.
Tavoitteen taustalla vaikuttavat toimintaympäristössä meneillään olevat muutoksen tuulet: Virastojen ja laitosten toimintaympäristö muuttuu. Palvelujen tuotannossa hyödynnetään lisääntyvästi tietotekniikkaa, väestö ja työvoima ikääntyvät, työvoimatarjonta vähenee ja kilpailu työntekijöistä kiristyy.
– Näihin vaikuttimiin ja niistä kumpuaviin tavoitteisiin nähden Valtiokonttorin kiinteistö ei ollut toiminnallisesti ja taloteknisesti enää ajan tasalla. Hanke toimi samalla pilottina tulevia rakennushankkeita silmällä pitäen, kertoo rakennuspäällikkö Asko Toppinen.
– Valtiokonttorin Sörnäisten Rantatien kiinteistömme kaipasi työympäristön muutosten lisäksi peruskorjausta. Talotekniikka oli vanhentunut eikä meillä ollut esimerkiksi jäähdytystä lainkaan. Kesäisin tämän johti siihen, että sisätilat olivat aika ajoin tukahduttavan kuumat. Myös sähköjärjestelmä, valaistus ja dataliikennöinti olivat tekniikaltaan vanhanaikaiset, kertoo omalta osaltaan Valtiokonttorin toimitiloista vastaava apulaisjohtaja Tarmo Repo.
Hankkeen rahoitusmallista keskusteltiin pitkään eri osapuolten kanssa. Ratkaisu löytyi lopulta markkinalakien viitoittamalta tieltä.
– Päädyimme jakamaan rahoitusvastuun Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Kalusteet, ICT-tekniikan ja eräät muut hankinnat maksoimme omasta pussistamme. Varsinaiset rakennuskustannukset menivät Senaatti-kiinteistöjen piikkiin laskutettavaksi meiltä tulevien vuosien aikana vuokrissa. Varsin tiukan budjetin ohjaama hanke käynnistyi vuoden 2006 alussa, jolloin ryhdyimme toden teolla suunnitteluttamaan muutosta. Muutto väliaikaisiin tiloihin tapahtui tammikuussa 2007. Hankkeen rakentamisen vaihe kesti puolisentoista vuotta ja paluumuutto takaisin omiin tiloihin tapahtui kesäkuussa 2008.
Apulaisjohtaja Repo arvelee, että totuttelu uusiin sisätiloihin vie varmaan oman aikansa. Rakennuksen sisäarkkitehtuurihan poikkeaa kokonaan van-hasta huonetilajärjestelmästä.
– Tämän vuoksi hanke aloitettiinkin työympäristön kehittämisprojektista. Pro-jektin veti Evata Finland Oy. Evatan tehtävänä oli laatia kiinteistöä varten uutta toimintakulttuuria palveleva tilankäyttösuunnitelma yhdessä Valtiokonttorin ja sen henkilökunnan kanssa. (Evata Finland Oy:n nimi on ollut maaliskuusta 2008 alkaen Pöyry Architects Oy.)
Näin mittavassa muutosprosessissa edellä mainittu on tärkeää. Työympäris-tön kehittäminen tulee käsitellä kokonaisuutena, jonka ohjelmaan kuuluvat organisaation strategisten tavoitteiden selvittäminen, huomioon on otettava myös työyhteisön toiminta- ja työprosessit. Näin kyetään hahmottamaan or-ganisaation tilaratkaisut ja mitoittamaan tilapalvelut.
– Puhuttaessa pelkästään talotekniikasta olemme olleet tyytyväisiä jo siihen-kin, että talossamme on jäähdytysjärjestelmä ja S2-tason ilmastointi. Uusien tilojemme kohdalla kyse on radikaalista muutoksesta, jonka tavoitteena on ollut saada käyttöömme yhteisöllistä toimitilaa, jossa murtaudutaan ulos kop-pikonttoreista avotilaan, Repo painottaa.
Valtiokonttorin henkilöstö tekeekin työtään huomattavasti tiiviimmässä kans-sakäymisessä kuin aiemmin ja he saavat hyödyntää rakennusta monipuolisemmin.
– Meillä on tarjolla muun muassa paljon ilmavammat yhteistilat. Kollegoita voi näin tavata vapaammin ja koska rakennus on aktivoitu myös kerrosten välisesti, niin enää ei tarvitse sitoutua oleskelemaan vain omassa kerroksessaan. Toki kulttuurin muutos on yksilön sopeutumisesta kiinni. Toiset ovat hyväksyneet muutoksen sellaisenaan ja toiset taas sopeutuvat hitaammin, Tarmo Repo summaa.
Vaikka rakennus on kapeahko pituuteensa nähden, niin se on rakenteellisesti jaettu kolmeen laivaan. Keskilaivaan on sijoitettu talotekniikka ja palvelevat tilat, kuten hissit, porraskuilut, wc:t, keittiötekniikka, varastointi ja seminaaritilat. Myös ilmastoinnin uudet runkolinjat on sijoitettu keskilaivan yhteyteen.
Molemmat sivulaivat ovat avotoimistotilaa. Kullakin toimistokerroksella on oma teemansa, joka nousee esiin taukotilojen sisustuksessa.
– Kaksi alempaa kerrosta ovat hieman erilaiset kuin ylemmät kerrokset. En-simmäisessä kerroksessa on pääsisäänkäynti, aula ja asiakaspalvelupiste. Aulasta on myös suora yhteys kahdeksanteen kerrokseen, jossa toimii Ami-can ruokala. Ykköskerroksessa on väestönsuojat ja Valtionkonttorin muuta tarvetilaa. Toisessa kerroksessa on päätearkisto, toimisto- ja neuvottelutiloja, kertoo pääsuunnittelija Anna Saijonmaa Siren arkkitehdit Oy:stä.