Turun yliopistollinen keskussairaala

Turun yliopistollisen sairaalan uusin osa, valkoinen T-sairaala edustaa arkkitehtuuriltaan perinteistä suomalaista modernismia, eikä sitä ulkoa heti huomaa uudeksi. Sisätilojen ilme yllättää kävijän, tilat tuovat pikemminkin mieleen toimistotalon. Viihtyisyyteen on panostettu totuttua enemmän.

Sairaalan nimi viittaa "tulevaisuuden sairaalaan" ja periytyy ajalta, jolloin U-sairaala, "uusi sairaala" oli valmistunut – tämä tapahtui jo vuonna 1968. Hanke sai ilmaa siipiensä alle vasta 1990-luvun alussa, mutta lama katkaisi tuolloin suunnittelun luonnosvaiheen jälkeen. Vuonna 1995 sairaala laati kehittämisohjelman, jossa lukuisten peruskorjausten ja täydennyshankkeiden lisäksi oli mukana nyt valmistunut T-sairaala.

– Lähtökohtana oli rakentaa korvaavia tiloja toiminnoille, jotka sijaitsivat vanhoissa ja sairaalakäyttöön jopa sopimattomissa tiloissa. Uusia toimintoja ei sairaalaan tullut, sanoo T-sairaalan rakennuttamistehtävistä vastannut projektipäällikkö Timo Seppälä.

Vanhoista tiloista osa poistuu kokonaan käytöstä, osa saneerataan kevyempään käyttöön, kuten hallinto- ja toimistotiloiksi. Uudisrakennuksen valmistuminen on johtanut pitkiinkin muuttoketjuihin sairaala-alueella.

T-sairaalan tonttia on suunniteltu täyteen rakennetun sairaala-alueen laajennukseksi jo 1970-luvulta, jolloin valtio pakkolunasti tontin. Vuosien varrella tonttien väliin rakennettiin junarata ja moottoritie. Nämä ylittävä pysäköintitalo rakennettiin vuonna 1997.

Toimintoja koottiin saman katon alle

Syöpätauteja sekä allergioita oli ennen hoidettu eri toimipisteissä, nyt molemmat koottiin saman katon alle. Mukaan tuli myös kirurgian poliklinikka, joka oli toiminut puutteellisissa tiloissa. Teknisesti vaativat leikkaussalit oli luontevaa toteuttaa uudisrakentamalla.

Jo hankesuunnitelmavaiheessa kirkastui tilojen ryhmittely kolmeen yksikköön. Kunkin yksikön tuli olla muunneltavissa ja laajennettavissa toisistaan riippumatta. – Vanhan sairaalan puolelta tiesimme kokemuksesta, kuinka vaikeaa toiminnassa olevan sairaalan remontointi on, Seppälä sanoo. T-sairaalassa korjaukset voidaan rajata yhden osan yhteen kerrokseen.

Sairaalan suunnittelusta vastasi terveydenhoidon rakentamiseen erikoistunut Arkkitehtitoimisto Paatela-Paatela & Co Oy. Toimitusjohtaja, arkkitehti Mikael Paatela on työnsä ohessa perehtynyt laajemminkin sairaala-arkkitehtuurin historiaan.

Paatelan mukaan sairaala erikoistui rakennustyyppinä vasta 1800-luvulla.

– Tällöin vasta opittiin parantamaan sairauksia, hoivaaminen muuttui hoitamiseksi. Alkuun sairaalat olivat paviljonkityyppisiä, luonnonvaloa ja hyvää ilmanvaihtoa pidettiin tärkeänä. Suomessa tätä tyyppiä edustaa esimerkiksi Kirurginen sairaala Helsingissä.

– 1900-luvulla kehitettiin blokkisairaala, joka onkin ollut vallitseva rakennustyyppi nykypäiviin saakka. Suomen keskussairaalat on suureksi osaksi rakennettu tämän periaatteen mukaisesti. Meilahden sairaala on klassinen esimerkki.

Vanhat reseptit käyvät kalliiksi

Paatela toteaa vanhojen sairaaloiden osoittautuneen ongelmallisiksi. Tilat on mitoitettu niin tiukasti, ettei kehittyneen lääketieteen vaatima tekniikka tahdo rakennuksiin mahtua. Pitkät käytävät tuovat ajanhukkaa ja vaikeuttavat sujuvaa toimintaa. Vanhojen sairaaloiden korjaus tulee helposti kalliimmaksi kuin uudisrakentaminen.

– Turun yliopistollisen keskussairaalan uudisrakennus on yksi vastaus kysymykseen, millainen tulevaisuuden sairaalan tulisi olla, jotta se voi vastata kehittyvän lääketieteen haasteisiin, sanoo Mikael Paatela.

– Sairaalarakennus kestää sata vuotta, lääketiede menee siinä ajassa paljon eteenpäin ja hoitomenetelmät uusiutuvat tavoilla, joita emme voi vielä lainkaan ennustaa.