Turun taidemuseo

Pitkäksi venyneessä peruskorjaus- ja laajennushankkeessa mentiin kymmeniä metrejä kallion uumeniin ja museorakennuksessa pintaa syvemmälle. Julkisivut purettiin kivi kiveltä ja sisätiloissa korkeatasoinen tekniikka sijoitettiin seinien sisään ja lattian alle.

‑ Kyllähän se kesti, mutta lopputulokseen olemme erittäin tyytyväisiä. Nyt meillä on mahdollisuus täysipainoiseen taidemuseotoimintaan, museonjohtaja Maija Koskinen sanoo.

Puolalanmäellä sijaitseva, Turun graniitista rakennettu monumentaalinen museorakennus on kaupungin näkyvimpiä maamerkkejä ja yksi maamme huomattavimmista kansallisromanttisista rakennuksista. Se valmistui vuonna 1904 liikemiesveljesten Ernst ja Magnus Dahlströmin lahjoitusvaroilla. Suunnittelusta järjestetyn kaksivaiheisen kutsukilpailun voitti Gustaf Nyström. Jo rakennusvaiheessa todettiin kuitenkin, että museo tarvitsisi suuremmat tilat. Arkkitehti laati neljä vuotta ennen rakennuksen valmistumista suunnitelman museon taakse rakennettavasta suurehkosta laajennusosasta, mutta hanke jäi toteuttamatta. Vaikka museorakennuksen ensimmäisessä kerroksessa 1930-luvulle saakka toiminut Turun Piirustuskoulu muutti toisaalle, lisätilaa kaivattiin edelleen. Laajennustoiveita pyrittiin vuosikymmenten aikana pitämään esillä, mutta niiden rinnalle nousi tarve olemassa olevien tilojen kunnostamisesta. Kosteusvauriot olivat ilmeiset, museossa vierailevakin havaitsi seinien maalipintojen kupruilun. Olosuhteet eivät olleet lähimainkaan asialliset mittaamattoman arvokkaille taideteoksille eivätkä rakennuksessa työskenteleville ihmisille.

Vuonna 1996 kaupunki vihdoin teki hankesuunnitelman ja uusi tarkennettu suunnitelma hyväksyttiin vuonna 2001. Siinä välissä laajennuksen suhteen oli päästy yllättävänkin ripeästi toteutukseen.

Kun Puolalanmäen kallioon, museoalueen alapuolelle rakennettavan pysäköintiluolan yhteystunnelia alettiin vuonna 1998 louhia, todettiin, että koska ajotunneli soveltui hyvin myös museon huoltoliikenteelle, väylän varteen päätettiin louhia lastausalue, taidevarasto ja teosten käsittelytilat. Luolasta nousee noin 30 metrin korkuinen porras-hissikuilu museon takakyljessä olevaan lasi- ja teräsrakenteiseen uudisosaan, josta on käytäväyhteydet museon kaikkiin kerroksiin. Porras toimii tarvittaessa parkkiluolan varauloskäytävänä. Museoon pääsee nyt myös pyörätuolilla ja lastenvaunujen kanssa pääjulkisivun puolella olevan luiskan ja sisätilassa olevan nostimen avulla.

Vaurioitten laajuus yllätti

Museon julkisivun ja vesikaton korjaustöihin päästiin tammikuussa 2003 ja työt valmistuivat kesällä 2004. Vuoden 2003 syyskuussa aloitettu sisäpuolen peruskorjaus valmistui viime vuoden loppuun mennessä. Arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio Oy, rakennesuunnittelusta Insinööritoimisto Narmaplan Oy ja kivirakennesuunnittelusta Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy. Ulkovaipan pääurakoitsija oli Iittalan Kivijaloste Oy ja sisäpuolen peruskorjauksen NCC Rakennus Oy. Rakennuttajana toimi Turun kaupunki.