Kauppakorkeakoulun vanhin osa on vuodelta 1958. Koulurakennusta on laajennettu vuosien varrella useita kertoja. Viimeisin lisärakentaminen valmistui vuoden 2002 syksyllä. Samaan aikaan saatiin kahden ensimmäisen rakennusvaiheen tilat peruskorjattua.
Arkkitehti Aarne Ehojoki on suunnitellut kaikki aikaisemmat vaiheet. Ensimmäinen osa valmistui jo vuonna 1958. Rakennuksessa oli silloin luento- ja seminaaritiloja, kirjasto sekä hallintotiloja. Tiloja laajennettiin vuonna 1963. Tuolloin rakennettiin mm. suuri luentosali, kirjaston 100-hengen lukusali, opetustiloja ja muun muassa kielistudioita. Kolmannessa rakennusvaiheessa vuonna 1988 toteutettiin suuri auditorio sekä lisää seminaari- ja työhuonetiloja. Tämän rakennusvaiheen tilat jäivät nyt toteutetun peruskorjauksen ulkopuolelle.
Valtion kiinteistölaitos Lounais-Suomen alue teetti kauppakorkeakoulun kehittämissuunnitelman, jonka pohjalta kiinteistölaitos laati hankesuunnitelman vuonna 1999. Suunnitelmassa oli laaja selvitys erilaisista sijoitusvaihtoehdoista. Lopputuloksena päädyttiin olemassa olevan rakennuksen peruskorjaukseen sekä lisärakentamiseen. Uudisrakennus vaati asemakaavan muutoksen. Hankesuunnittelu tilattiin Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa Oy:ltä. Näistä massoittelusuunnitelmista ja eri tonttivaihtoehdoista valittiin olemassa olevien rakennusten eteläpuolelle toteutettava uudisrakennus.
Tarjouskilpailun tuloksena projektin suunnittelijaksi valittiin Työyhteenliittymä Arkkitehtitoimisto Raimo Teränne Oy ja Arkkitehtitoimisto Leena Yli-Lonttinen Ky pääsuunnittelijana Leena Yli-Lonttinen.
Arkkitehtoniset ja kulttuurihistorialliset tavoitteet oli kirjattu jo hankesuunnitelmaan. Uudisrakennus tuli liittää olemassa oleviin rakennuksiin.
Peruskorjaukset tuli suunnitella niin, että Aarne Ehojoen arkkitehtuurin oleelliset piirteet pystyttiin säilyttämään. Tärkeitä lähtökohtia olivat mm. julkisivujen hahmo ja luonne, säilyvien osien materiaalit, detaljit ja värit. Uusien ilmastointikonehuoneiden huolellinen ja mahdollisimman hienovarainen sijoittaminen oli otettava huomioon.
Sisätilojen suunnittelussa tuli ottaa huomioon erityisesti aulojen, juhlasalin, kirjaston lukusalin sekä muidenkin yleistilojen niukasti muotoillut pinnat, vaaleat puuviilujen- ja laattapintojen väritykset.
Lisärakennuksen suunnittelussa tavoitteena oli, että nykyinen pääsisäänkäynti säilyy ja nykyisen rakennuksen ulkoseinän osia käytetään aulatilan yhtenä julkisivuna.
Toiminnallisena tavoitteena oli saada toiminnan ja huollon kannalta tarkoituksenmukainen rakennus.
Arkkitehti kehitti tilaratkaisuja eteenpäin hankesuunnitelmasta poiketen siten, että vanhan pohjakerroksen tasolle rakennettiin viisi kerrosta korkea, osin lasikatteinen aula. Ratkaiseva toiminnallinen parannus oli ruokasalin ja uuden aulan eli Mercatorin sijoittuminen samaan kerrokseen. Aula liittää uudisosan ja vanhan luokkasiiven sekä vanhan luentosalin toiminnallisesti toisiinsa. Pohjakerroksen uudet luentosalit, kerroksien 1 ‑ 4 työtilat sekä maan alla ollut vanha kirjaston varasto saavat päivänvalon aulan kautta.
Mercatori on tarkoitettu henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistilaksi, jossa voi käydä vaikkapa lukemassa päivän lehdet. Tilassa järjestetään muun muassa näyttelyitä ja teemapäiviä. Yksi sisäseinä on vanhan osan ulkoseinä ja Mercatorin yli rakennettiin toisen ja kolmannen kerroksen korkeudelle sillat yhdistämään rakennusosia toisiinsa.
Uudisosassa on työtilojen lisäksi kahvila, luentotiloja, av-studio, neuvotteluhuoneita ja väestönsuojassa kirjavarasto.
Korkeakoulun kaikki yksiköt toimivat nyt samassa rakennuksessa. Rehtori Tapio Reponen totesi avajaispuheessaan, että yhtenäisiin tiloihin muuttaminen merkitsee synergisen toiminnan paranemista. Korkeakoulun keskeinen menestystekijä on, että sen kaikki yksiköt toimivat toisiaan vahventaen. Tilat ja välineet ovat nyt erinomaiset.