Sama tahti on askelten, kun katsoo hoivakodiksi peruskorjattua 1930-luvun sotilassairaalaa ja sen viereen noussutta uutta toimistotaloa, Tilkan Viuhkaa. Linjakas funkisarkkitehtuuri sopi hyvin uuteen toimistorakennukseen, jossa tietomallinnusta hyödynnettiin suunnittelun ohella myös työmaalla.
Tilkan entisen keskussotilassairaalan peruskorjaus hoivakodiksi ja lääkärikeskukseksi valmistui viime keväänä. Tilkan Viuhkan rakennustyöt etenivät viereisellä tontilla, lopullisesti talo valmistui syyskuussa.
Alun perin valtiolle kuuluneet Tilkka ja Tilkan Viuhkan tontti olivat Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa, kunnes eläkevakuutusyhtiö Etera ja Oy Alfred A. Palmberg Ab hankkivat ne omistukseensa. Tilkan osti Etera, Viuhkan tontin omistajaksi tuli alkuun Palmberg. Vaikka Tilkan Viuhka siirtyi Eteralle vasta valmistuttuaan, seurasi tuleva omistaja hankkeen etenemistä. Kiinteistöjen kehittämistä aktiivisesti ideoinut Parviainen Arkkitehdit Oy oli molemmissa pääsuunnittelijana. Palmberg toimi molemmissa urakoitsijana.
– Työmaiden kokouksetkin pidettiin usein samana päivänä peräkkäin ja niissä istuivat osin samat henkilötkin, kertoo hankkeen pääsuunnittelija, arkkitehti Bratislav Toskovic.
Kiinteistöillä on yhteinen pysäköintikellari, mutta muutoin talot elävät omaa elämäänsä. Tilkan visiona oli monipuolinen palvelutalokokonaisuus. Palveluasuminen oli taantuman oloissa ainoita kasvavia rakentamisen aloja, ja Tilkan brändi sopi hyvin tarkoitukseen. Tilkan Viuhkaa kehitettiin sitä vastoin toiminnoiltaan, joskaan ei ympäristöltään tavanomaisena toimistotalohankkeena.
– Viuhkan ajateltiin voivan hyödyntää joitakin Tilkan palveluja, kuten ravintolaa ja neuvottelutiloja, mutta ei juurikaan toisinpäin, kertoo Eteran kiinteistösijoituspäällikkö Hannu Keinänen.
– Arkkitehtuuriltaan Viuhka liittyy Tilkkaan sen sijaan oikein onnistuneesti.
Viuhkan vuokralaiset ovat nekin kuitenkin terveydenhoidon alalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL asuttaa suurimman osan talosta, toisena vuokralaisena on hammaslääkäriasema, jota alkuun kaavailtiin Tilkan puolelle mutta joka ei sinne lopulta mahtunut.
Sekä Tilkassa että Viuhkassa on vielä hieman vapaita tiloja, joista käydään Keinäsen mukaan neuvotteluja ”kokonaisuuteen sopivien toimijoiden” kanssa.
– Tämän jälkeen ei rakennusoikeutta ole jäljellä, joten keskitymme konseptin ylläpitoon ja palveluiden kehittämiseen.
Bratislav Toskovic hahmottelee lyijykynällä paperille Tilkan Viuhkan peruspiirteet muutamalla vedolla. Mannerheimintie, siitä viuhkan lailla erkaneva Sanitäärinkatu, Tilkan sairaalan kovera julkisivu ja sitä peilaava Viuhkan leveämpi pääty, tontin kapeammassa päässä pieni metsikkö. Katujulkisivut ovat eleettömiä ja muurimaisia nauhaikkunoineen, päädyt lasia. Piirros syntyy hetkessä, mutta siihen päätyminen vei aikaa ja vaati monen kiven kääntämistä.
– Tämä oli oikea pääsuunnittelijan korkeakoulu, naurahtaa Parviainen Arkkitehdit Oy:n toimitusjohtaja Juha Posti.
– Yhteistyö oli hyvää, mutta hankkeessa oli kaikki draaman ainekset, sanoo Toskovic.
Ahtaan tontin toisella puolella on Mannerheimintien vilkas liikenne, toisella puolella taas on rauhallinen asuinalue. Metsikkö oli suojeltu. Kellari oli yhteinen viereisen Tilkan kanssa, ja sinne ajo piti ohjata vanhan, niin ikään suojellun reunusmuurin läpi. Rakennus piti sovittaa arvokkaaseen funkissairaalaan, toisaalta sen piti sopeutua Pikku-Huopalahden moni-ilmeiseen asuintalorivistöön. Suunnittelua tehtiin vailla tietoa loppukäyttäjästä, joten tilaratkaisujen piti olla joustavia.
– Koin onnistuneeni, kun eräissä viimeisistä kokouksista viranomaisen edustaja totesi, että Tilkan Viuhka on kaikkien kaveri, sanoo Toskovic.
Ulkoarkkitehtuuri kytkettiin voimakkaimmin Tilkan funktionalismiin sekä materiaalien ja värien keinoin että sijoittamalla rakennus samaan linjaan Tilkan kanssa. Punertavansävyiset naapurikerrostalot käteltiin terrakotanpunaisella värikehyksellä, joka reunustaa päätyjen lasijulkisivuja.
Rakennuksen pääsisäänkäynti sijoitettiin vilkkaan Mannerheimintien ja ahtaan Sanitäärinkadun sijasta kiilamaisen tontin eteläkärkeen, suojellun metsikön reunalle.
– Sisäänkäyntiin syntyy portaittainen tilasarja, ensin metsiköstä katoksen alle, sitten aulaan ja edelleen sisätiloihin.