Tervaväylän koulu

Oululaisen Tervaväylän koulun Lohipadon yksikön suunnittelussa sisä- ja ulkotilojen esteettömyys oli keskeisessä roolissa. Koulun 40 oppilaasta valtaosa käyttää pyörätuolia liikkumisen apuvälineenä. Pyörätuolilla on päästävä niin eri kerroksissa sijaitseviin luokkiin kuin allasosastolle ja saunaankin.

Arkkitehtitoimisto saa erityiskoulun suunniteltavakseen harvoin. Syyskuussa valmistunut Tervaväylän koulun Lohipadon yksikkö oli oululaiselle Linja Arkkitehdit Oy:lle haastava suunnittelukohde. Käyttäjäyhteistyö korostui suunnittelussa alusta lähtien.

‑ Asioita on mietitty aina oppilaan näkökulmasta. Jo ovenpainikkeen korkeudella on suuri merkitys, sanoo rakennuksen pääsuunnittelija, arkkitehti Timo Koljonen.

Muun muassa ovien ja hissien painikkeet sekä nimikyltit ja asiakaspainikkeet ovien vieressä on sijoitettu pyörätuolin käyttäjää ajatellen matalalle. Myös ruokalatilan linjasto on suunniteltu niin, että pyörätuolilla liikkuva oppilas pystyy itse ottamaan ruokaa ja näkee, mitä tarjolla on.

Lohipadon yksikön oppilaat ja muut palveluiden käyttäjät ovat pääosin liikuntavammaisia. Oppilaiden ikä vaihtelee esiopetuksen 6-vuotiaista lisäopetuksen 17‑18-vuotiaisiin. Perusopetuksen lisäksi talossa toimii esikoulu ja kymppiluokka.

Tervaväylän koulun henkilöstöstä valtaosa eli 75‑80 työntekijää työskentelee Lohipadon yksikössä. Yksikön henkilöstöstä neljäsosa on opettajia, mikä rehtori Anne Martikaisen mukaan kertoo oppilaiden tarvitseman avun määrästä. Neljäsosa henkilöstöstä on erilaisia kuntouttajia. Talossa työskentelevät myös oma lääkäri, psykologi, terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä.

Käytävät suunniteltiin väljiksi

Luokkatilojen lisäksi nelikerroksiseen rakennukseen suunniteltiin keittiö- ja ruokailutilat, hallinnon tilat, terapiatiloja, allasosasto ja 10–14 oppilaan asuntola. Kaikelle on paikkansa, mutta turhia neliöitä ei rakennuksesta löydy. Tehokkaaseen tilankäyttöön päästiin keskikäytäväratkaisulla. Pyörätuolien ja muiden apuvälineiden kanssa on oltava tilaa liikkua, joten käytävät ja wc-tilat suunniteltiin väljiksi. Oppilaat liikkuvat kerrosten välillä kolmella suurella hissillä. Martikaisen mukaan kolme hissiä riittää: koulussa on päätetty, että henkilökunta käyttää ensisijaisesti portaita.

Sisätilojen suunnittelussa haasteena olivat oppilaiden vaikeudet tilan hahmottamisessa. Kouluissa yleensä nähtäviä pitkiä käytäviä, joiden päässä on ikkuna, ei rakennuksessa ole. Tilan hahmottamisessa oppilaita auttavat hyvä sivuvalaistus ja oranssi tehoste- ja kontrastiväri, joka tuo katot, seinät, pilarit, portaiden kaiteet ja muut huomion vaativat kohteet esiin.

Täydellisen esteettömyyden tavoittamiseksi rakennuksen lattiat oli saatava samaan tasoon. Loivalla rinnetontilla on korkeuseroa noin kaksi metriä. Asia ratkaistiin rakentamalla tontin yläpäähän ja parkkipaikan ja oleskelupihan rajalle betoniset tukimuurit.

Pohjatöitä tehdessä vastaan tuli yllätyksiä. Kallioperä oli vastassa ylempänä kuin pohjatutkimuksien perusteella olisi ollut pääteltävissä.

‑ Alun perin tarkoitus oli louhia vain pumppaamoiden kohdalta, mutta lopulta koko kellarialue piti louhia, kertoo hankkeen rakennuttajakonsulttina toiminut Veli Mettovaara Pöyry CM Oy:stä. Louhimiseen päädyttiin rakennuksen korottamisen sijaan, koska maan pinta ja rakennuksen ensimmäinen kerros haluttiin esteettömyyden takia pitää mahdollisimman samalla tasolla. Kaikkiaan kalliota louhittiin noin 1000 kuutiometriä.

Rakennuspaikalla ei juuri pelivaraa

Haasteita arkkitehtisuunnittelulle toi itse rakennuspaikka. Myllytullissa Oulun keskustan rajalla sijaitseva 4189 neliömetrin tontti käytettiin tarkasti: koulun ulkoseinät sijoittuvat länsi- ja itäpuolella tarkalleen tontin rajalle.

‑ Rakennuksen sijoittelulla oli vain vähän pelivaraa tontin muodon, kaavamääräysten ja pysäköinti- ja saattoliikennetoimintojen järjestämisen takia, sanoo Koljonen.

Koulun sisäänkäynnin kohdalla kompromissi jouduttiin tekemään pyörätuoliluiskien kanssa. Suoraan ovelle ilman käännöksiä johtava luiska olisi käyttäjän kannalta ollut helpompi, mutta saattopihan takia ne johtavat ovelle rakennuksen sivun suuntaisesti.

Rakennuspaikka oli haastava myös kaupunkikuvallisesti. Etelästä katsoen rakennus on Mäkelininkadun visuaalinen päätepiste, joten sillä on laajempi kaupunkikuvallinen merkitys. Ympäröivään rakennuskantaan Lohipadon yksikkö nivoutuu materiaalivalinnoilla ja muurimaisella ikkunoiden aukotuksella julkisivussa. Julkisivut ovat rapattua tiiltä ja puhtaaksimuurattua ruukintiiltä, jonka pintaan on harjattu muurauslaastia.