Artikkelit

Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos

Takaisin Helsinkiin

Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitoksen (VÄS) syksy alkoi uusissa tiloissa, jotka peruskorjattiin Elannon keskusvarastoon Helsingin Sörnäisissä. Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy:n omistamasta ja saneeraamasta kiinteistöstä vuokrattiin VÄSin käyttöön puolet eli noin 2 000 m2.

Elannon kortteli Sörnäisissä on merkittävä teollisuushistoriallinen kokonaisuus. Keskusvarasto valmistui korttelin ensimmäisenä rakennuksena vuonna 1920 arkkitehti Vähäkallion suunnitelmien mukaan. Rakennusta käytettiin kaikkien Elannon myymälöiden ns. kappaletavaran keskusvarastona. Rakennus on nykyään suojeltu ulkopuolelta asemakaavalla sr-1, jonka mukaan toimenpiteiden tulee olla ennallistavia ja palauttavia.

 

Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitos eli VÄS on alansa ainoa yliopistotasoista koulutusta tarjoava laitos Euroopassa. Vaikka teknologialla on vahva rooli valo- ja äänisuunnittelussa, alan muista eurooppalaisista kouluista poiketen VÄS korostaa opetuksessaan taiteen ja sisällöllisen suunnittelun merkitystä.

 

Uusien opetustilojen aikaansaamisessa Teatterikorkeakoulu on ainutlaatuisessa asemassa, koska sen omasta organisaatiosta löytyy av- ja teatteriteknisten tilojen suunnitteluun erikoistunut yksikkö, Teakon. Tälläkin hetkellä Teakonissa on työn alla useampia oppilaitosprojekteja tavallisista peruskouluista lähtien.

 

VÄSin paluu Tampereelta takaisin Helsinkiin helpottaa ratkaisevasti yhteistyötä Teatterikorkeakoulun laitosten välillä. Myös eri taidealojen oppilaitosten toiminta tukee toisiaan: uusien tilojen naapurissa sijaitsevat Kuvataideakatemia, Tanssin talo eikä kaukana ole myöskään Taideteollinen korkeakoulu tai Sibelius Akatemia.

 

Kursailematon yleisilme säilyi

Valmistuttuaan Elannon keskusvarastolla oli julkisen rakennuksen arkkitehtoninen yleisilme. Leimallinen piirre oli muurauskuvioin jäsennetyt punatiilijulkisivut sekä poikkeuksellisen suuret, valkokehyksiset ruudukkoikkunat. Rakennuksessa ei ollut massiivisia kantavia muuriulkoseiniä: paikalla valettu betonirunko oli suunniteltu kantamaan myös julkisivuja niin, että rakennusta voitiin tarvittaessa laajentaa eri suuntiin. Rakennuksen jatkeeksi nousikin Elannon leipätehdas vuonna 1926 ja tehdasta laajennettiin vuonna 1955. Kaikukadun kulmassa oleva Elannon pääkonttori valmistui vuonna 1928.

 

Keskusvarastossa ei ollut koneellista ilmanvaihtoa ja tarvittava lämmitys hoidettiin vähäisin ripaputkipatterein. Mansardikaton alla oli kylmä, korkea ullakkotila. Käynti rakennukseen oli vain lastauslaiturin kautta, josta tavarahissit ja käyntiporras veivät kerroksiin.

 

Ennen saneeraustyön aloittamista rakennuksesta tehtiin kattava terveydelle haitallisten aineiden tutkimus. Purkutyön aikana varmistettiin lisäksi jäävien rakenteiden turvallisuus. Koska talo oli ollut kylmänä useita vuosia, kiinteistöön kytkettiin kerroskohtaiset tehokkaat lämmityspatterit jo ennen purkutöiden alkua. Näin rakennus oli kaksi kylmää kautta lähes lopullisessa käyttölämpötilassa ennen luovutusta.

Kuvagalleria

_MG_0632.jpg
_MG_0632.jpg
_MG_0688.jpg
_MG_0783.jpg
_MG_0791.jpg
_MG_0883.jpg
_MG_1013.jpg
juhlapuhe.jpg
lintulahdenkatu3_001.jpg
paaovi.jpg
patteri_ja_tuolikuva.jpg
teak_rappu.jpg