Tampereen yliopistollisen keskussairaalan laajentamisessa suunnittelun peruslähtökohtana oli kohteen vaativa sijainti Teiskontien ja keskussairaalan päämassan välissä unohtamatta käyttötarkoitusta – lasten hoitamista.
Tampereen uusi lastenpsykiatrinen klinikka on muodoltaan monisakarainen, kaksikerroksinen rakennus. Jotta lapsille saatiin luotua helposti havainnoitava ympäristö, tehtiin se rakennusmassoittelulla, osastojen sijoittelulla ja solujen koolla sekä materiaalien ja värien vaihtelulla. Lastenpsykiatrian klinikka ja sairaalakoulu sijoittuvat kantasairaalan ja Vieritien väliin ja näkyvät selkeästi vilkkaasti liikennöidylle Teiskontielle. Uudisrakennus on samassa koordinaatistossa kuin kantasairaala, joka muodostaa sille materiaaleiltaan ja väritykseltään yhtenäisen taustamassan.
Lastenpsykiatrian klinikalla asuvat ja siellä käyvät hoidossa 0 – 15 -vuotiaat lapset perheineen. Samassa rakennuksessa sijaitsee Tampereen kaupungin koulutoimen sairaalakoulu, joka antaa opetusta sekä lastenpsykiatrian asiakkaille että somaattisessa hoidossa oleville lapsille. Uudisrakennus – Q on yhteydessä keskussairaalan C-siipeen, jossa on lastenosasto. Taysin lastenpsykiatrian klinikalla saa alan monipuolisinta hoitoa Suomessa. Avohoitoa annetaan yleis-, pikkulapsipsykiatrian ja lasten neuropsykiatrian poliklinikoilla, lisäksi siellä toimivat lasten oikeuspsykiatrian ja kotisairaanhoidon työryhmät. Sairaanhoitoa varten klinikalla on kahdeksanpaikkainen päiväosasto, kolmen perheen perheosasto ja kahdeksan sairaansijaa käsittävä osasto. Toinen osasto otetaan käyttöön ensi syyskuun alussa. Monitahoinen hoito edellyttää rakennukselta mahdollisuutta eriytettyihin toimintoihin, jotka kuitenkin ovat yhteydessä keskenään. Kokonaisalaa Q-rakennuksessa on 5480 m2.
‑ Yhteydet vanhaan keskussairaalan massaan ovat lastenklinikan eli C-siiven kautta; pääyhteys 00-kerroksesta, sanoo projektinjohtaja, Taysin sairaalainsinööri Marko Yli-Rantala. C-siiven ja lastenpsykiatrian väliin on rakennettu hissi, joka yhdistää jo nyt, mutta myöhemmin tulee yhdistämään lopulta kaikki kerrostasot. Kulunvalvonnalla rajoitetaan liikkumista rakennusten ja kerrostasojen välillä.
Kun lastenpsykiatrian osaston uutta rakennusta ryhdyttiin suunnittelemaan, asetettiin jo tarjoukselle tarkat suunnittelun lähtökohdat, toisin sanoen arkkitehdille annettiin tiukat ohjeet, selvittää Marko Yli-Rantala. Koska uusi osa suunniteltiin keskussairaalan kaupunkikuvallisesti näkyvälle puolella, oli sen oltava tyylillisesti rakennuksen julkisivu. Lisäksi uusi osa tuli vilkkaasti liikennöidyn Teiskontien lähelle, siis oli huomioitava liikenteelliset näkökohdat ja ennen kaikkea ääni- ja likahaitat. Kuitenkin asukkaiksi tuli lapsia, jotka tarvitsevat rauhaa ja tasapainoisuutta. Koko ajan mukana hankkeessa on ollut lastenpsykiatrisen osaston edustus.
Suunnittelulliset lähtökohdat olivat haastavat ja niihin löytyi hyvä ratkaisu Arkkitehtitoimisto Stenvall-Timola-Varhi Oy:ltä ja erityisesti arkkitehti Heikki Varhilta.
‑ Uudisrakennuksella luotiin koko kompleksille näkyvä julkisivu, lisäksi uuden kaksikerroksisen osan takaa näkyy sairaalan 13-kerroksinen massa taustalla siis uuden oli sopeuduttava taustanäkymään, selvittää Heikki Varhi.
‑ Toisaalta rakentamisen tuli olla pienimittakaavaista ja kodinomaista, vaikkakin rakennus on iso. Tärkeintä on kuitenkin, miten toiminnan perustana olevat yksiköt ja solut toimivat yksin, mutta kuitenkin yhdessä kokonaiskompleksina, jatkaa arkkitehti.
Toiminnan kuvaus oli hyvin yksityiskohtainen ja se helpotti työtä.
Rakennuksen kantavana osana ovat valkobetoniset ulkoseinäelementit. Betonin pinta on käsitelty suoja-aineella likaahylkiväksi. Julkisivuelementtien toimittajalta on vaadittu laatua ja siihen on vastannut naarajärveläinen Lipa-Betoni Oy.
Väli- ja yläpohjarakenteina ovat esijännitetyt ontelolaatat. Kolme ilmastointikonehuonetta katolla rytmittävät Vieritien puoleisia rakennusmassoja.
Kaakon ja lounaanpuoleiset ikkunat ovat aurinkosuojalaseja ulkopuolisen lämpökuorman vähentämiseksi. Lisäksi suurin osa huoneista on varustettu ilmajäähdytyksellä.