Talvivaaran nikkelikaivos

Suomen oloissa ja kansainvälisestikin poikkeuksellisen mittava kaivoshanke sai alkunsa, kun kaivosinsinööri Pekka Perä kollegoineen päätti ryhtyä kokeilemaan, miten siihen asti vain laboratoriomittakaavassa toimivaksi osoitettu nikkelin bioliuotus toimii kenttäolosuhteissa. Menetelmä oli siihen asti osoittautunut toimivaksi kuparilla, miksei siis myös nikkelillä? Hypoteesi osoittautui oikeaksi, ja kun bioliuotusprosessia kyettiin vielä nopeuttamaan liuotuskasaan asennettavilla geosynteettisillä mattorakenteilla, investoinnin kannattavuus nikkelin ennätyksellisen korkean 20 000 dollaria tonnilta -markkinahintatason vallitessa oli enemmän kuin kannattava.

- Tälläkin hetkellä nikkelistä maksetaan noin 12 000 taalaa tonnilta. Investointilaskelmat tehtiin aikanaan 8000 - 9000 dollarin mukaan, joten tuotanto on hyvin kannattavaa nytkin, kertoo kaivoksen johtaja Lassi Lammassaari, joka viime lokakuuhun asti, ennen tuotannon käynnistymistä veti tilaajan puolelta Talvivaaran rakennusprojektia.

Runsaat 500 miljoonaa maksavasta rakennushankkeesta on valmiina noin neljä viidesosaa. Tärkein välitavoite oli viime lokakuu, metallitehtaan ensimmäisen vaiheen valmistuminen ja nikkelintuotannon käynnistyminen. Tällä hetkellä nikkeliä valmistuu 15 tonnia päivässä; lopullinen tavoite on 90 tonnia päivässä ensi vuoden loppuun mennessä. Viive johtuu pääasiassa siitä, että bioliuotus vie noin puolitoista vuotta aikaa. Malmin louhinta ja liuotuskenttien pohjien eristäminen puolestaan pääsi käyntiin vasta, kun Talvivaara-yhtiön listautuminen Lontoon pörssiin oli varmistunut ja kun Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto oli määritellyt muun muassa eristysvaatimuksia täsmentäneet lupaehdot.

Mittavasti terästä

Rakennustyöt käynnistyivät kesällä 2007. Jokainen aikataulussa voitettu päivä vastasi vähintään miljoonan euron liikevaihto-osuutta tulevassa tuotannossa. Tästä syystä työmaan toteutusaikataulu oli laadittu niin kireäksi kuin mahdollista. Kustannussyistä kokonaisuus pyrittiin pilkkomaan pieniin osiin. Tästä seurasi tekijäosapuolten runsas määrä ja näiden työsuoritteiden keskinäisen tahdistamisen suuri haaste.

Huolimatta rakentamisen korkeasuhdanteesta, joka vallitsi koko työmaan lokakuussa päättyneen päävaiheen ajan, toimitusajoissa eikä muissakaan aikatavoitteiden täyttymisessä ei ilmennyt ylipääsemättömiä ongelmia. Suurin talonrakennusurakka oli metallitehtaan rakentamista koskeva pääurakka, josta vastasi Oy Alfred A. Palmberg Ab.

Metallitehdas koostuu suuresta määrästä rakennuksia, joista pääprosessirakennuksiin luetaan karkeamurskaamo, välivarasto, seulomo, hienomurskaamo, agglemerointi, saostusreaktorirakennus, sakeuttimet sekä suodatus ja tuotevarasto. Niiden lisäksi on rakennettu tuotannon apurakennuksia, kuten vetytehdas, kalkinkäsittelyrakennus ja kalkkivarasto. Kaikki nämä rakennukset ovat teräsrakenteisia.

Viime lokakuussa päättyneessä pääurakassa oli teräsrakennealiurakoitsijoita kolme: Normek Oy, Rautaruukki Oyj ja Naaraharju Oy. Suurimmat urakat olivat Normekilla; se vastasi kaikkien prosessirakennusten rungosta lukuun ottamatta kalkkialuetta ja karkeamurskaamoa.