Suomen maatalousmuseo Sarka

Loimaa on Suomen maatalousmuseolle luonteva sijoituspaikka. Seutu on vankkaa maatalousaluetta ja loimaalaiset ovat sinnikkäästi ajaneet vuosikymmenestä toiseen museon perustamishanketta. Valtakunnallisen maatalousmuseon perustamista puuhattiin jo 1930-luvulla. Valtion hallinnossakin hankkeeseen otettiin myönteistä kantaa 1980-luvulta lähtien. Kun vuonna 2003 oltiin lopulta niin pitkällä, että Senaatti-kiinteistöt teki museon rakentamisesta investointipäätöksen, projekti eteni vauhdikkaasti. Aloitettiin suunnittelu ja perustettiin museon sisältötyöryhmä. Viiden hehtaarin tontti hankittiin Loimaan Karhulasta ja viime vuoden huhtikuussa alkoivat rakennustyöt. Rakennus valmistui kymmenessä kuukaudessa, luovutus oli helmikuun puolivälissä ja näyttely valmistui kesäkuun alkuun mennessä.

Senaatti-kiinteistöt omistaa tontin ja rakennuttamansa kiinteistön, vuokraaja on Suomen maatalousmuseosäätiö, joka vastaa museon toiminnasta. Rakennuksen bruttoala on noin 2 500 neliötä ja tilavuus noin 17 000 kuutiota. Näyttelyosaston osuus pinta-alasta on suunnilleen puolet. Rakennuttajakonsulttina toimi ISS Proko Oy. Arkkitehtisuunnittelusta ovat vastanneet Sarlotta Narjus ja Antti-Matti Siikala Arkkitehtitoimisto Sarc Oy:stä, pääsuunnittelijana Sarlotta Narjus ja projektipäällikkönä Sasu Marila. Rakennesuunnittelun teki Insinööritoimisto Tauno Lehtonen Oy ja rakennusurakoitsijana oli Rakentajamestarit Oy, Fin. Itse rakennus tehtiin noin 5,2 miljoonalla eurolla ja näyttelyn rakentaminen nosti kokonaiskustannukset noin 7 miljoonaan euroon.

”Hankkeesta jäi hyvä mieli”

Yli-insinööri Kalevi Tapiolinna Senaatti-kiinteistöistä luonnehtii rakennusta toiminnan tarkoitukseen erittäin hyvin sopivaksi.

‑ Rakennus erottuu ympäristöstä, arkkitehtuuri sopii maisemaan ja kokonaisuutta pystytään myöhemmin luontevasti täydentämään. Pientä parantamisen varaa olisi ollut, lähinnä viimeistelyn tasossa.

Senaatti-kiinteistöt asettaa rakennuttamilleen kohteille tiettyjä vaatimuksia. Museorakennuksen täytyy soveltua tähän käyttötarkoitukseen vähintään 40 ‑ 50 vuotta. Rakennuksilta vaaditaan muuntojoustavuutta. Ne eivät saa olla tietylle käyttäjälle liian pitkälle räätälöityjä, vaan tehdään yleispäteviä rakennuksia. Materiaalivalintojen ja ratkaisujen pitää olla sellaisia, että elinkaari on pitkä.

‑ Suunnittelijat olivat kokeneita ja yhteistyö hyvää. Sillä oli hyvin tärkeä merkitys siinä, että lopputulos on näin onnistunut. Ratkaisut olivat tarkkaan mietittyjä ja tätä kohdetta oli mukava toteuttaa. Hankkeesta jäi hyvä mieli, vaikka budjetti ja aikataulu olivatkin tiukat, Kalevi Tapiolinna arvioi.

Arkkitehtuurissa maanläheinen linja

Sarka on Suomessa ainutlaatuinen, moderni erikoismuseo. Kiinnostava ja erikoislaatuinen se on myös rakennuksena. Tiiliseinät ja poikkeuksellisen näyttävä tiilikatto tekevät kunniaa Loimaan maankuululle punasavelle ja viestivät samalla rakennuksen luonteesta. Arkkitehtuurissa voi nähdä muistumaa entisajan suurtilojen kartanomaisista päärakennuksista ja toisaalta ehkä myös vaikutteita suurten keskieurooppalaisten navetoiden rakennuskulttuurista.

Poltettu tiili ja kattotiili ovat aitoja materiaaleja ja sisätilojen materiaaleissa toistuu sama aito, konstailematon ja maanläheinen linja.

Museon tuloaulan yhteydessä on museomyymälä ja seminaaritila. Rakennuksen toisessa siivessä on kahdeksan metriä korkea, noin tuhannen neliön näyttelyhalli. Toisessa siivessä on sadan hengen kahvila-ravintola, pienehkö kokoushuone, toimistotilat ja kirjasto.

Yksi arkkitehtisuunnittelun peruslähtökohta oli, että julkisessa museorakennuksessa täytyy olla näyttävyyttä ja sen pitää erottua ympäristöstä, maatilojen suurista konehalleista ja muista isoista maatalousrakennuksista.