Sinebrychoffin taidemuseo

Asiantuntijoille, suunnittelijoille ja käden työn mestareille hanke on ollut mielenkiintoista salapoliisityötä. Keskeiset teemat ovat olleet rakennustekniset työt, tyylirekonstruktiot sekä kotimuseon sisustuksen suunnittelu. Lisäksi tontille on rakennettu pieni kahvio ja maanalaista varastotilaa.

Suunnittelun ja rakentamisen lähtökohtana ovat olleet rakennuksen historialliset arvot ja kaupunkikuvallinen sijainti. Käytettävissä olleet vähäiset tilat ja monitoiminnallisuuden vaatimus ovat asettaneet kaikki hankkeessa mukana olleet tarkan paikan eteen.

Historia

Alkuperäinen rakennuttaja Nikolai Sinebrychoff oli vauras, venäläissyntyinen kauppias ja panimon omistaja. Vuonna 1842 valmistuneen rakennuksen oletetaan olevan arkkitehti Jean Wikin käsialaa.

Eurooppalaista laatutaidetta, miniatyyrejä ja hopeaesineitä käsittävän taidekokoelman keräsi Nikolain veljenpoika, Paul nuorempi. Taidekokoelma ja 1800-luvun ihastuttavat ja yltäkylläiset tyyliinteriöörit olivat nähtävillä aina vuoteen 1939 asti. Kotimuseon taide-esineistö lahjoitettiin valtiolle vuonna 1921. Sota muutti kaiken; museo suljettiin ja taide-esineistö siirrettiin turvaan.

Vuonna 1959 osa kokoelmasta palautettiin Oy Sinebrychoff Ab:n varoilla restauroituihin tiloihin. Valtio osti rakennuksen panimoyhtiöltä vuonna 1975 ja talo kunnostettiin tuolloin kokonaan museokäyttöön.

Opetusministeriö ‑ alkuperäinen rakennuttaja

Rakennuksen siirryttyä valtion omistukseen kiinteistönpito oli alkuun Rakennushallituksen vastuulla. Valtion kiinteistöjärjestelyissä kulttuurirakennukset siirrettiin vuonna 1995 opetusministeriön hallintaan ja vuoden 2000 alusta Senaatti-kiinteistöjen toiminnan piiriin, kertoo yliarkkitehti Tuulikki Terho opetusministeriöstä.

Ministeriö teetti museorakennuksesta perusteellisen kunto- ja toimintaselvityksen. Kuntoselvityksessä todettiin, että rakennuksessa oli teknisiä puutteita ja niistä johtuvia vaurioita. Toimintaselvityksessä puolestaan toivottiin museon profiilin terövöittämistä. Interiööri oli ns. yleispätevä, korjattu 1970-luvulla yksinkertaistavaan ja pelkistävään tyyliin vastaten tuon ajan käsitystä taiteen esille asettamisesta.

Heräsi ajatus tehtaanpatruunan ja taiteenkerääjän kodin muuttamisesta osittain kotimuseoksi, joka esittelisi Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimiljöön alkuperäisine huonekaluineen ja taideteoksineen.

Rakennuttajakonsultti

Rakennuttajakonsulttina hankkeessa on toiminut Engel Rakennuttamispalvelut Oy ja tilaajana Senaatti-kiinteistöt. Projektipäällikkö Mauri Karttunen kertoo, että hanke alkoi itse asiassa jo vuonna 1998, jolloin keskityttiin kosteusongelmiin ja huoltomiehen asunnon muuttamiseen toimistoksi.

‑ Nyt voidaan puhua kolmesta hankkeesta: korjauksesta, laajennuksesta ja julkisivujen kunnostamisesta. Suunnittelun osuus 41,4 miljoonan markan projektista on ollut noin 9 %.

Rakennusurakan ohella talotekniikan ja erikoismaalaustöiden urakat ovat olleet merkittäviä. Ikkunoiden korjaustyöt sisältyivät rakennusurakkaan. Hankkeen luonteesta johtuen rakennustöiden läpivieminen on ollut tarkkuutta ja saumatonta yhteistyötä vaativa.

Erikoismuseon kokoelmien arvo on suuri, mistä johtuen tiloja valvotaan niin ilkivallan, murtojen kuin tulipalonkin varalta tarkasti. Rakennus on kuorisuojattu ja varustettu osoitteellisella paloilmoitusjärjestelmällä. Uusissa konservoinnin tiloissa ja varastoissa sen sijaan on oma sammutusjärjestelmänsä.

Arkkitehdin työ

‑ Meidän tehtävämme oli suunnitella rakennuksesta museo, joka on talotekniikaltaan moderni. Myös helppoon liikkumiseen tiloissa tuli kiinnittää huomiota. Rakennus piti myös palauttaa sille tasolle, jolla oletamme sen olleen vuosisadan alussa, kertoo arkkitehti Jukka Turtiainen.