Helsingin Pitkänsillan kupeessa kulmatontilla sijaitseva Siltasaari House on saanut täydennyksekseen kokonaisen uuden rakennusosan sekä käynyt läpi vanhan kadunvarsirakennuksen täydellisen saneerauksen. Muutos ei kuitenkaan juurikaan näy ohikulkijoille, koska vuonna 1938 rakennettu talo on Museoviraston suojelukohde.
Alun perin Yngve Lagerblad suunnitteli rakennuksen teollisuuskiinteistöksi vuonna 1938. Talo saneerattiin Wärtsilän pääkonttoriksi vuonna 1978.
‑ Suunnittelun lähtökohtana oli, että mikään ei saa muuttua ulospäin. Kadunvarsirakennuksen harjan yli ei saa näkyä mitään. Vanhaan rakennusosaan liitettiin täydennykseksi uudisrakennus avonaiselle sisäpihalle, jossa aiemmin oli autopaikkoja, pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Antti Laiho kertoo.
Kiinteistön pääsisäänkäynti säilytettiin John Stenbergin rannan puolella, mutta vastaanottotilat siirrettiin ensimmäisestä toiseen kerrokseen samalle tasolle kuin uusi katetulla valopihalla sijaitseva ravintola-aulatila. Rakennuksessa on Wärtsilä Oyj:n lisäksi pienempien yritysten tiloja sekä Siltasaarenkadun puolella kadunvarren liiketiloja. Wärtsilän hallussa on neljä ylintä kerrosta.
Wärtsilä suunnitteli uudisrakennuksen ja kilpailutti urakat. Silloinen Varma-Sampo osti kiinteistön vuodenvaihteessa 2003 ‑ 04. Urakkasopimukset solmittiin jo Varma-Sammon nimiin, kertoo rakennuttajakonsulttina toiminut projektipäällikkö Seppo Heikkinen Rakennuttajatoimisto Demaco Oy:stä.
Uudisrakennustyö alkoi helmikuun alussa vuonna 2003, ja sen valmistutumisen jälkeen vuoden 2004 alussa aloitettiin heti vanhan rakennusosan saneeraus, joka kesti samoin noin vuoden.
Korttelin sisäpihalle piiloon rakennettu noin 3000 kerrosneliön suuruinen uudisosa on asemakaavassa rajattu siten, että toteutus on kokonaan irti vanhasta rakennuksesta. Uudisosa ja saneerattu osa muodostavat kokonaisuuden, joka on yhdistetty siltakäytävillä. Yhden kerroksen yhteiseksi pinta-alaksi tulee noin 1000 m2 ja se voidaan tarvittaessa jakaa kolmeen osaan.
Vanhan rakennusosan pihajulkisivut jätettiin ennalleen lasikatteen alle. Ainoastaan rakennusosat yhteen liittävät yhdyssillat ovat entisten ikkunoiden tai parvekeovien paikalla. Sisäpihan rappaus on alkuperäisen värinen.
Uudisrakennuksen pihajulkisivumateriaaliksi valittiin vanhan rakennuksen tiiltä muistuttava ruukintiili, jota käytettiin kahdella ulkojulkisivulla. Sisäjulkisivuseinien pinta on toteutettu lastamaalauksella. Toimistohuoneiden ikkunapinnoista tehtiin suhteellisen pieniä, jotta mittakaava vanhoihin ikkunoihin ja rakennuksiin säilyisi.
Aula-ravintolatilojen kohdalla on koko rakennuksen korkuinen lasiseinä lasikaton jatkeena Hilton-hotellin suuntaan. Vanhan rakennuksen Siltasaarenkadun puoleinen osa on erotettu uudisrakennuksesta kapealla lasikatteella ja lasiseinällä. Uudisosassa on hissien lisäksi kierreporras sisäisiä kerrosyhteyksiä varten.
Uudisosan toimistokerrokset ovat pieniä, noin 350 m2:n suuruisia, jonne on kaavailtu viitisentoista työpistettä. Yleisilme sisällä on valoisa. Kussakin kerroksessa on oma sisäinen neuvotteluhuone, mutta asiakasneuvottelutilat on sijoitettu toiseen kerrokseen vastaanottotilojen tasolle.
Uudisosan ja saneerausosan kokonaisuuteen luo ilmavuutta toisesta kerroksesta lasikattoon saakka avoin ravintola-aulatila.
Saneeratun vanhan rakennusosaston sisäänkäynti uudistettiin ja vastaanotto nostettiin toiseen kerrokseen, jonne noustaan portaita pitkin. Vastaanotosta on avoin näkymä valopihan ravintola-aulaan. Aulatilojen lattioissa on käytetty italialaista Travertini-luonnonkiveä sekä paksua tammiteollisuusparkettia. Aulan sisustuksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Iiris Ulin.