Salon Uimahalli

Tilanne uimahallin suhteen oli kuitenkin aivan toinen vain muutamia vuosia sitten. Vanha halli oli rapistunut ja aikansa elänyt. Runsaat 30 vuotta olivat tehneet tehtävänsä: Osa rakenteista ja rakennusmateriaaleista olivat vaurioituneet korjaamattomaan kuntoon kosteusrasituksesta johtuen. Myös hallin tilojen riittämättömyys oli tehnyt siitä epätyydyttävän niin työpaikkana kuin vesiliikunnankin suhteen.

Salon vanha uimahalli on kuitenkin osa Salon kaupungin tunnettuutta. Hallin suunnitelleen arkkitehti Aarne Ervin nimi tosin oli jo vaipunut unohduksiin, mutta ihmisten puheissa saattoi aina silloin tällöin kuulla, että ”joku kuuluisa arkkitehti sen oli piirtänyt”.

Salon kaupunki päätti siis riskeistä huolimatta säilyttää rakennuksesta sen mikä säilytettävissä oli ja rakennuttaa sen muilta osin uuteen uskoon. Hankeen arkkitehtuurista valittiin vastaamaan arkkitehtitoimisto Jarmo Saarinen Oy.

Upeuden takana on kova suunnitteluponnistus

Perusteellisesti korjattu ja laajennettu halli on erinomainen. Porrasaulasta lähtien tilat jäsentyvät hyvin, näkymissä kertaantuu tilojen käyttö ja liittyminen ympäristöönkin.

– Työn perustalla olivat tapaamiset eri käyttäjäryhmien edustajien kanssa ja tätä kautta hanketta ryhdyttiin kehittämään. Kustannusrakennekin on ollut yksi ohjaava tekijä, kuten aina rakentamisen ollessa kyseessä, Jarmo Saarinen kertoo.

Saarinen käytti myös Ervin arkkitehtuuria suunnittelutyön lähtökohtana, mutta otti siitä lujan otteen ja kehitti sen yhteyteen omalle ajattelulleen tyypillisiä teemoja. Esimerkiksi pääsisäänkäynnin viisto lasiseinä ja sen yhteydessä oleva betoniseinäke ovat hänen omaa tapaansa käsitellä lähestymistä rakennukseen, sen veistoksellisuutta sekä sisä- ja ulkotilan välistä tilallista suhdetta.

– Rakennuksessa oli paljon sellaisia muotoelementtejä, jotka tuli säilyttää tai nostaa esille uudessa rakennuksessa.

Jarmo Saarinen kertoo, että visuaalisesti tärkein elementti Ervin arkkitehtuurissa oli uimahallin pohjoispäätyä kohden jyrkästi kohoava katto ja sen alla oleva valossa kylpevä, jopa sakraalisen omainen tila. Jotkin muut vanhat muotoaihiot, kuten lännen puolen mittava lasinen seinä ja sen edessä oleva teräsbetoninen porras, oli pakko purkaa. Saarinen nosti ne kuitenkin esiin uudessa rakennuksessa.

– Kaupunkikuvallisesti tarkasteltuna uimahalli oli niin ikään saatava muodostamaan ympärillä olevan rakennuskannan kanssa kokonaisuus niin massojen kuin pintamateriaalienkin suhteen. Tämän vuoksi valitsimme metalliset julkisivukasetit puisen pinnoitteen sijaan, arkkitehti Saarinen kertaa suunnittelutavoitteita.