Salon aluesairaala

Uuden rakennuksen pohjakerrokseen on sijoitettu varastot. Ensimmäisessä kerroksessa on välinehuollon laajennus ja väestönsuoja, jossa on sosiaalitilat. Myös auditorio, päivystäjien huoneita ja kolme kansliaa ovat ensimmäisessä kerroksessa.

Toisessa eli sisäänkäynnin kerroksessa on ambulanssikatos, ensiaputilat, päivystyksen poliklinikka ja ajanvarauspoliklinikka. Kolmannen kerroksen uudisosassa on leikkausyksikkö, johon kuuluu neljä salia, kaksikymmenpaikkainen heräämö, leikkausyksikön välinehuoltotilat sekä päiväkirurginen heräämö. Uusien tilojen myötä leikkausosaston resurssit paranevat, joten leikkausmäärien kasvattaminen on mahdollista. Neljännessä kerroksessa on tehostetun valvonnan tilat, konehuoneet sekä UPS-laite- ja jäähdytyslaitehuone.

Vaikka uusi osa on jo käytössä, niin sairaala odottaa toimintojensa osalta lopullista silausta vanhan osan korjausrakentamishankkeen valmistumisen myötä. Tällöin uudisosaan läheisesti liittyvät tilat otetaan käyttöön.

Hankesuunnitelman on laatinut Sweco Paatela Architects sairaalan johtoryhmän ja johtokunnan avustuksella. Käyttäjät ovat olleet hankkeessa mukana alusta saakka.

– Suunnittelukonsultit, Sweco Paatela Architects, Sähköinsinööritoimisto Matti Leppä Oy, Insinööritoimisto Åke Jokela Oy ja Rakennusinsinööritoimisto Toivonen & Keskitalo Oy kilpailutettiin erikseen ja olemme laatineet heidän kanssaan normaalit konsulttisopimukset urakka-aikaisine velvoitteineen, kertoo Harri Sahla Salon aluesairaalan kiinteistöhuollosta.

Sairaalateknisten kiinteiden kojeiden ja laitteiden suunnittelun on hoitanut Aarnio Oy Sairaalatekninen Insinööritoimisto.

Sivu-urakat alistettiin pääurakkaan, jonka suoritti Ojarannan Rakennus Oy. Louhinta-purkutyöurakka oli oma hankintansa ja työt suoritti Maansiirto Perala Oy.

Tekniikan tulee olla taattu toiminnoiltaan

Uuden osan ilmastoinnista huolehtii uusi IV-koneikko. Aluesairaalan vanhan rakennuk-sen ilmanvaihdon kohdalla olevaa tekniikkaa parannetaan tarvittaessa. Poikkeuksena tähän on B-osa, jonka konehuone uusitaan. IV-suunnittelijan haasteena on ollut muun muassa tarvittavan ilmamäärän rotaation aikaansaaminen ja rakennuksen matala kerroskorkeus. Tästä syystä kanavat ovat paikoin jääneet pieniksi ja siksi virtausnopeudet ovat nousseet ja järjestelmässä on äänenvaimennus. Vanhan rakennuksen matala kerroskorkeus on aiheuttanut myös sen, että ilmanvaihtoon liitetyn jäähdytyksen jako on pääosin jouduttu suorittamaan puhaltamalla, koska tiloihin ei ole mahtunut jäähdytyspalkkeja.

– Sairaalan ilmanvaihdon tarve on oma tarinansa kuten sähköistäminenkin. Nykymääräysten mukaan sairaalassa tulee olla rinnakkain varavoima- ja normaaliverkko. Lisäksi määräysten mukaan tarvitaan paljon palamattomia syöttökaapeleita tiloihin, joiden rakentamista määrittelevät tiukimmat määräykset, Harri Sahla toteaa.

Salon aluesairaalan TATE-järjestelmän osana on myös automaatiojärjestelmä, joka valvoo sairaalan tekniikkaa, sillä ilmenevät viat voivat haavoittaa sairaalan jokapäiväistä toimintaa. Eniten automatiikan hälytyspisteitä on uusissa konehuoneissa, joissa on runsaat 20 erillistä ilmanvaihtokonetta. Hälytykset ohjataan keskusvalvomon tekniseen huoltoon.

Sairaalan tekniset toiminnot on turvattu myös valtakunnan verkon häiriöiden sattuessa omalla varavoimakoneella, joka käynnistyy muutamassa sekunnissa, jos normaaliverkon toiminta katkeaa. Varavoimaa syötetään kaikkiin tärkeisiin paikkoihin, kuten leikkaussaleihin. Tehostettu valvonta on lähes kokonaisuudessaan varavoiman takana muiden yksiköiden ollessa sitä määräysten mukaan. Tämän lisäksi sähkönsaannin takeena on vielä UPS-verkko, eli kriittisimpiin paikkoihin, kuten leikkaussaleihin, voidaan syöttää virtaa akustoista.

Neutraali sopeuttaminen olevaan miljööseen

Sweco Paatela Architects Oy:n pääarkkitehtina hankkeessa toiminut Tapani Arpalahti kertoo, että Salon aluesairaalan erityispiirteitä suunnittelun suhteen on useita.

Sairaalan 1960- ja 1980-lukujen rakentamisvaiheitten jälkeen on toiminnan ja sen laajuuden kehityksen myötä syntynyt runsaasti sekä tilallisia että teknisiä uudistustarpeita. Siksi 2000-luvun alussa käynnistettiin ohjelma, jossa kartoitettiin kaikki sillä hetkellä tilaresursseiltaan kokonaan puuttuvat, puutteelliset sekä teknisesti epäajanmukaisesti varustetut toiminnot. Tämä ohjelma tuotti varsin mittavan laajennus- ja peruskorjausprojektin, jonka ensimmäinen vaihe on nyt toteutunut siihen liittyvine ja meneillään olevine vanhan osan peruskorjauksineen.

– Voisin ehkä sanoa, että tämän laajennuksen suunnittelussa on pyritty siihen, että sillä ei olisi enää mitään omaa uutta erityisesti esiin työntyvää roolia. Toisin sanoen olemme etsineet neutraalia sopeutumista jo olevaan miljööseen. Olemme tehneet sen kuitenkin niin, että laajennukseen sijoittuvien toimintojen sisäänkäynti on selkeästi hahmotettavissa.

Ensimmäisen laajennusvaiheen olennaisia, suunnittelua määrääviä erityispiirteitä ovat yhtäällä sijoittuminen tontin ahtaaseen itäpäätyyn ja toisaalla eri kerroksiin päällekkäin sijoittuvien teknisten toimintojen heterogeenisyys. Kenties kaikista vaikein ongelma ratkaistavaksi on ollut 1960-luvun rakennuksen matalat kerroskorkeudet yhdistettynä sairaalan LVIS-tekniikan tarpeisiin.

Tapani Arpalahti tiivistää rakennuksen massoittelusta, että massan rytmiä ja ilmettä on pyritty lähentämään olevaan rakennukseen murtamalla sitä olennaisten suurten tilojen eli kolmannen kerroksen leikkaussalien mukaan. Näiden toiminnalliseen ilmeeseenhän eivät kuulu suuret ikkunapinnat, mikä on antanut mahdollisuuden selkeiden julkisivupintojen muodonantoon massoittelun osalta.

Massoittelua korostaa julkisivun rappauspinta, jonka karheus mittasuhteeltaan pelaa sen kappalemaisuuden kanssa hyvin yhteen. Mittakaavaa on palasteltu lisäksi peltikasetti- ja -ritiläsommitelmin.

Kaupunkikuvallisesti Salon aluesairaalan suunnittelun kohdalla kyse on ollut myös alkuperäisen sairaalarakennuksen ja sen laajennuksen liittämisestä merkittävään kulttuurimiljööseen. Toimiston ryhmän työ on juuri sopivan jyhkeä, niin että se sointuu Johan Carl Ludvig Engelin suunnitteleman Uskelan kirkon ylvääseen muotoon ja mäkiseen maisemaan ollen silti sopuisa, jolloin se ei riitele harmaakivikirkon ja sen kirkkopuiston kanssa.

Värit auttavat tilan hahmottamisessa

Suunnittelussa tulee aina pyrkiä toimivuuden ja viihtyvyyden saavuttamiseen kohteen sisätiloja arvotettaessa.

– Tämän päämäärän saavuttamiseksi tulee olla kontakti rakennuksen eri toimintayksiköi-den käyttäjiin koko suunnitteluprosessin ajan. Käyttäjät yksiköittäin ovat täyttäneet huonekortit omien toimitilojensa osalta, jotta kaikki tarvittava varustus ja kalustus saataisiin varmasti mukaan ja oikealla tavalla käytettäväksi, toteaa sisustusarkkitehtuurista vastannut Nina Sandell Sweco Paatela Architects Oy:stä.

Tärkeää lopputuleman kannalta on se, että sairaalassa toiminnallisuuden vaatimukset korostuvat, mutta se ei saisi tapahtua viihtyvyyden kustannuksella.

– Tavoitteenamme on ollut luoda mielenkiintoinen ympäristö, jossa on miellyttävä olla ja helppo kulkea ja hahmottaa tilaa. Värien rooli nouseekin merkittävään osaan. Hahmotta-misen helpottamiseksi tarkoituksena on ollut korostaa ovien ja lattioiden värejä sekä muutamilla tehosteväreillä joitakin tärkeitä seinäpintoja. Näin on aikaansaatu mielenkiintoisia kontrasteja ja väriä tilaan. Rakennusta voisi luonnehtia modernilla tavalla retrohenkiseksi.

Orientoitumista auttavat eri kerrosten tunnusvärit. Maan alla olevassa kerroksessa vallit-see tarmokas punainen, maan tasossa sijaitsevalla päivystyspoliklinikalla puolestaan on maanläheinen yleisväritys, jossa tehostevärinä on positiivinen oranssi.

– Koska varsinkin poliklinikkakerroksessa on tärkeää, että ihmiset osaavat helposti suun-nistaa eri paikkoihin, on joissain seinissä käytetty myös harmaata ja valoisaa havunvihreää väriä tehosteena. Tärkeiden seinien kohdalla on käytetty tehostesävyjä ja ovissa symbolivärejä. Myös struktuuripinnat ovat tärkeitä; vaakapaneeli korostaa kanslioiden tai potilastoimistojen paikkoja.

Kolmannessa kerroksessa, leikkausosastolla, on päävärinä rauhoittava sininen ja neljän-nen kerroksen valvontaosastolla levollinen vihreä. Joissakin seinissä voi eri kerroksissa olla oman tehostevärin lisäksi muutakin väriä, esimerkiksi harmaata väriä antamassa kontrastia tilaan.
Pukuhuoneiden kohdalla ei ole pidätelty, vaan arkkitehdin paletilta löytyneet puhdas kel-tainen, sininen ja vihreä yhdessä suihkuhuoneiden oranssin värin kanssa antavat voi-maa kenties töistä raskaimman tekijöille, sairaanhoidon ammattilaisille.

Värien käyttöön liittyy omat riskinsä ja siksi niitä ei tule kaikkialla käyttää mielin määrin. Poikkeuksellisen matalan kattokorkeuden vuoksi esimerkiksi sisääntuloaulan katossa ja lattiassa on vaaleita sävyjä, jotta aula ei olisi ahdistavan näköinen.

– Uuden osan sisätilan arkkitehtuurin kohokohta on suuri valoaula. Vanha julkisivun osa on osa valoaulaa ja ilmeeltään säilytetty. Tila haluttiin pitää vaaleana, mutta myös tuoda sinne jotain lämmintä sävyä. Tehosteväriksi valittiin poltettu oranssi, sillä samaa sävyä löytyy myös sisustuksen puumateriaalina käytetystä vaahterasta: Oranssi sävy korostaa vaahteran heleyttä ja antaa lämpöä tilaan, kertoo Nina Sandell.

Toimenpidehuoneet ja leikkaussalit ovat koko talon läpi samanvärisiä.

– Emme tahtoneet käyttää niiden värityksessä perinteikästä, niin sanottua sairaalavihre-ää. Yksi tehosteseinä on laatoitettu omenanvihreällä laatalla, muutoin kaikki seinät ovat kauttaaltaan laatoitettuja ja ne ovat valkoisia.

Kalusteiden pitää olla toimivia ja käyttötarkoitukseensa sopivia: Tavoiteltava kokonaisuus ei toimi, jos ne eivät soinnu kokonaisuuden kanssa yhteen.
Kalusteiden pitää niin ikään olla kestäviä sekä helposti puhdistettavissa. Irtokalusteiden värit ovat sävyltään neutraaleja. Näin ne pelaavat voimakkaampisävyisten seinien ja kiin-tokalusteiden värien kanssa yhteen etevästi. Myös irtokalusteiden mahdollisimman yksinkertainen muotokieli rauhoittaa tilaa, toteaa Nina Sandell.

Rakennuttajan ja urakoitsijan hankintojen yhteensovittamista

Urakkamuotona oli jaettu urakka, jossa yritys toimii rakennusteknisten töiden pääurakoitsijana ja vastaa työmaan johtovelvollisuuksista sekä työmaapalveluista. Pääurakkaan alistettavista sivu-urakoista rakennuttaja on pyytänyt suoraan urakkatarjoukset rakennuttajan hankinnoista, joita ovat olleet sähkö- putki-, ilmanvaihto-, rakennusautomaatio- ja sprinklaustöiden urakat. Matto-, lukko- ja alakattotyöt on teetätetty paikallisvoimin.

Sairaalarakentaminen poikkeaa monesta muusta rakentamisesta sen vuoksi, että sairaa-loissa on viljalti tekniikkaa, jonka rakennuttaja hankkii ja teetättää itse niiden urakoinnin.

Myös rakennuttajan omat hankinnat tulee sovittaa urakoitsijan työmaa-aikatauluun, vaikkakaan niitä ei ole alistettu pääurakkaan. Näitä ovat olleet sairaalateknisten kiinteiden kojeiden ja laitteiden hankinnat, potilasnostin- ja hoitajakutsulaitehankinnat, turvallisuus- ja kameravalvonta- sekä kulunvalvontalaitehankinnat. Myös opasteiden asennus ja irtokalusteiden tuonti ja sijoittelu paikoilleen on ollut rakennuttajan hankinta, toteaa työmaan vastaava mestari Unto Hangas Ojarannan Rakennus Oy:stä.

Perustaminen oli tällä kertaa salolaisen mittapuun mukaan hieman tavanomaisesta poik-keavaa. Sairaalan alla on jykevä peruskallio. Perustaminen tehtiin suoraan kalliolle ja kalliopinta varustettiin poratuilla ja juotetuilla harjaterästartunnoilla.

Uudisosan kerroskorkeus on 100 mm korkeampi kuin vanhassa osassa. Tämä aiheutti sen, että osien väliin rakennettiin luiskia, pykäliä ja portaita sekä lattiaan että kattoihin.

– Matala kerroskorkeus aiheutti ahtautta, etenkin käytävien katoissa sekä monissa teknii-kan risteyspaikoissa, summaa Unto Hangas.