Ruskeasuon bussivarikko

Uudisrakennuksiin on sijoitettu kaikki varikon toiminnot, niin korjaamo, liikennetyönjohto kuin kuljettajatkin. Myös Helsingin Bussiliikenne Oy:n pääkonttori sijoitettiin saman hallin lounaiskulmaan. Bussien pesu ja tankkaus tehdään erillisessä vuorokausihuoltorakennuksessa.

Uusi varikko on suunniteltu lähes 380 bussille. Huoltokorjaamohalliin mahtuu kerrallaan 32 bussia. Yläkerran salibandyhallissa on neljä pelikenttää ja yksi katsomo sekä salibandyhallin kahvila. Helsingin Bussiliikenne Oy:n tilat sijoittuvat hallin eteläiseen päähän neljässä eri kerroksessa.

– Meille on erittäin tärkeätä, että saatiin edelleen rakentaa uusi varikko näin keskeiselle paikalle. Jos olisimme muualla, näkisin tilanteen erittäin huonona, Helsingin Bussiliikenne Oy:n edustajana rakennushankkeessa toiminut hankintapäällikkö Jaakko Kettunen toteaa.

Helsingin kaupunkikonserniin kuuluva kiinteistöyhtiö Ruskeasuon Varikkokiinteistö Oy on vuokrannut tontin ja rakennuttanut rakennukset. HKL omistaa kiinteistöyhtiöstä 67 prosenttia ja Helsingin Bussiliikenne Oy 33 prosenttia.

Silinterihattumalli

Alkuperäisellä laajalla tontilla sijaitsivat tavallaan kahdella eri varikolla Suomen Turistiauto Oy ja HKL Bussiliikenne, jotka yhdistivät toimintansa Helsingin Bussiliikenne Oy:ksi. Vanhalla varikolla ollut salibandytoiminta määrättiin kaupunginhallituksen päätöksellä otettavaksi mukaan uudisrakennukseen.

– Tontilla oli varikkokaava, kun aloitimme. Ennestään tässä oli bussivarikko ja alun perin raitiovaunuvarikoksi suunniteltu rakennus. Raitiovaunuja ei varikolla ole kuitenkaan koskaan ollut. Vanhat varikkorakennukset oli mitoitettu nykyistä pienikokoisemmalle kalustolle, joten oli järkevää purkaa vanhat rakennukset pois ja rakentaa uudet nykykalustolle sopivat hallit, kertoo hankkeen pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Teemu Palo Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy:stä.

Haasteena oli kahden täysin toisistaan poikkeavan toiminnon sisällyttäminen samaan rakennukseen. Toisaalta oli teollisuustyyppinen raskas korjaamohalli ja toisaalta vapaa-ajan halli, jossa käy paljon väkeä. Henkilöauto- ja bussiliikennettä ei voinut sekoittaa samalle varikkokentälle.

– Keksimme ratkaisuksi silinterihattumallin. Salibandykentät sijoitettiin korjaamorakennuksen ylempään hallikerrokseen ja hallin käyttäjien henkilöautot toisen kerroksen kansitasolle. Salibandyhalleille tehtiin oma ajoluiska toisen kerroksen pysäköintitasolle ja oma erillinen sisäänkäyntinsä. Salibandyhallien sisäänajo tapahtuu Nauvontien kautta. Raskaampi bussikalusto sijoitettiin rakennuksen maantasokerrokseen, jonne ajetaan suoraan varikkokentältä, Palo kertoo.

– Toteutetussa mallissa saatiin toiminnot eriytettyä täydellisesi. Samassa rakennuksessa on kaksi aivan eri maailmaa erillään toisistaan päällekkäin, kertoo hankkeen rakennuttajakonsulttina toiminut Jorma Konsti Realprojekti Oy:stä.

Rakennuksessa on selkeä perusrakenne: kaksi hallia päällekkäin ja päädyssä nelikerroksinen toimisto-osa. Ilmastointikonehuoneet ovat rakennuksen sisällä.

– Bussien huoltohalli ja salibandy sopivat lopulta mitoituksiltaan hyvin yhteen. Kun kaksi bussia ajetaan vastakkain, mahtuu salibandykenttä sopivasti niiden päälle vastaavan suuruiseen tilaan. Salibandyhallin osalta on varauduttu siihen, että halli on tulevaisuudessa muutettavissa esimerkiksi koripallokentiksi, Palo toteaa.

Kaasubusseilla erikoisvaatimukset

Toinen haastava asia toteutuksessa olivat kaasubussit, joita tontilla on enimmillään vajaa sata. Niiden korjaus tapahtuu samassa rakennuksessa, jossa on paljon liikuntahallin käyttäjiä yläkerroksessa. Rakennusta suunniteltaessa otettiin huomioon ainakin teoriassa mahdollinen diesel- ja kaasuräjähdys.

– Käytimme toteutuksessa ratkaisuja, joita ei ole ennen käytetty missään muualla, Konsti toteaa.

Korjaamokerroksen julkisivut on suunniteltu siten, että ne toimivat painekevennysseininä kaasubussin räjähdyskuormitustilanteessa.