Riihimäen vankila, peruskorjaus

Riihimäen 224-paikkainen vankila toimii Etelä-Suomen alueelta tulevien, yli kahden vuoden rangaistuksen saaneiden vankien sijoittajavankilana. Vankilan uudistamiseen käytettiin noin 30 miljoonaa euroa, joka rakennuttajapäällikkö Mauri Rinteen mukaan on suurin perusparannusinvestointi Senaatti-kiinteistöjen ja Rikosseuraamisviraston välisessä puitesopimuksessa. Kaikkiaan Suomen vankiloiden perusparannuksia ja uudisrakennuksia rahoitetaan 265 miljoonalla eurolla 10-vuotisessa investointiohjelmassa.

Ensimmäiset hankesuunnitelmat Riihimäelle tehtiin 1990-luvun puolivälin jälkeen, mutta konkreettisesti vankilaa aloitettiin kunnostaa elokuussa 2003. Hankalaksi asian teki, kun rakennustyömaata ja vankilatoimintaa pyöritettiin samaan aikaan.

‑ Korjausten ajaksi vankilaa ei voitu sulkea, sillä maamme vankiloiden keskikäyttöaste oli silloin varmaan 120 prosenttia. Riskit piti minimoida rakennustyömaan turvallisuuden kannalta tiukalla kulunvalvontajärjestelmällä. Liki 900 henkilöä oli täällä pidemmän aikaa töissä ja lisäksi väliaikaisesti yli tuhat. Vankeja meillä oli runsaat 200, kertoo peruskorjauksen käytännön toteutusta junaillut ylivartija Olli-Pekka Sorvari.

Suunnitelmat alistettiin Riihimäen vankilanjohtaja Jaakko Kopran hyväksyttäviksi.

Pohjoismaiden korkeimmat muurit

Peruskorjausprojektin suunnitelman lähtökohtana olivat pääosin 1930-luvulla rakennetut vankila- ja porttirakennukset, piha-alueet sekä ympäröivä muuri, johon tehtiin uusi portti ajojärjestelyineen. Vankilamuurin ympärysmitta on noin yksi kilometri ja matalimmalta kohdaltaan se on kahdeksan metriä korkea. Aikoinaan vankilatyönä tehtyyn, Pohjoismaiden korkeimpaan muuriin on käytetty noin 1,8 miljoonaa betonitiiltä. Muurin sisäpuolelle rakennettiin uusi kehäaita, katoksia ja valvonta-pisteitä.

H-kirjaimen muotoinen vankilarakennus kostuu viisikerroksisista siivistä A, C ja E sekä nelikerroksista siivistä D ja F, joissa kaikissa on ullakko. B-siivessä on kolme kerrosta, joista ylin on 1980-lvulla tehty korotus. Siipien alla kulkee vanhoja putkitunneleita. Julkisivut ovat rapatut. Vesikatto on satulakatto. Sisäseinät tasoitettuja ja maalattuja, pääosin muurattuja kantavia ja ei-kantavia väliseiniä.

‑ Suunnitelmaa laadittaessa neuvoteltiin Riihimäen kaupungin rakennusvalvonnan ja pelastuslaitoksen, Museoviraston sekä Hämeen työsuojelupiirin kanssa. Ristiriitaiset tavoitteet historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti tärkeän rakennuksen sekä modernin tekniikan ja turvatason välillä onnistuttiin kuitenkin sovittamaan yhteen, kiittelee projektiarkkitehti Antti Kaukiainen Arkkitehtitoimisto Jukka Turtiainen Oy:stä.

Pääsuunnittelijana toimineen Jukka Turtiaisen johdolla tehdyn suunnitelman varsinaisia helmiä ovat vanha kirkkosali ja porttirakennuksen juhlasali, joissa on pyritty huolelliseen ja säilyttävään korjaukseen. Isolla kirkkosalilla ei ollut enää käyttöä, kun vankien ns. pakkokirkotus ei enää ole voimassa. Kirkkosali jaettiin kahtia pieneksi kappeliksi ja yhteiskäyttötilaksi, jossa pidetään kokouksia, annetaan opetusta jne. Jako tehtiin kaksinkertaisilla verhoilla, koska kiinteä jakoseinä olisi ollut ristiriidassa salin suojelutavoitteiden kanssa.

Vankilatiloja ajanmukaistettiin

Peruskorjauksessa rakennusten käyttötarkoitukset säilyivät. Rakentaminen tehtiin useassa vaiheessa siten, että vähintään puolet vankilapaikoista ja muut osat olivat koko ajan käytössä kutakin vaihetta rakennettaessa. Aluksi korjattiin huonokuntoisuuden vuoksi käyttämättä ollut sellisiipi, sen jälkeen vankilan säilytettäväksi määrätty kirkkosali ja henkilökunnan toimisto- ja valvontatilat.