Pyhän Laurin kappeli

Prosessin aikana on väännetty kättä niin kappelin sijoituspaikasta kuin koostakin. Vastustajien mielestä liian massiivinen hanke on läpikäynyt kaikki valitusasteet. Valitusprosessia on ulkopuolisen vaikea ymmärtää, sillä kappeli istuu maisemaan varsin huomaamattomasti, kuten on tarkoitettukin. Massiiviseksi ja pääkirkkoa häiritseväksi kappelia ei voi mitenkään syyttää. Kappeli ei kilpaile itse Pyhän Laurin kirkon kanssa, vaan on sitä säestävä rakennus.

Rakennuttamista vetänyt Vantaan seurakuntien rakennuttajainsinööri Maija-Liisa Sahlbom on tyytyväinen lopputulokseen.

– Nyt pystymme tarjoamaan ajanmukaiset kappelitilat seurakuntalaisille, hän toteaa.

Saattopolku läpi rakennuksen

– Tämä rakennus kuvaa ihmisen matkaa ajasta iäisyyteen, erityisesti maanpäällisen polun viimeisiä vaiheita. Rakennuksen sisään on saattojoukolle tehty sakraalireitti, joka jatkuu siunauskappelin kautta tuonpuoleisuuden verhon taakse, kertoo arkkitehti Anu Puustinen Avanto Arkkitehdit Oy:stä.

Anu Puustinen voitti kappelin suunnittelukilpailun yhdessä nuoren arkkitehdin Ville Haran kanssa tekemällään kilpailutyöllä ”Polku”. Kilpailutöitä tuli kaikkiaan 194 kappaletta ja niiden tekijöinä oli maamme eturivin arkkitehteja. Puustinen oli kilpailun aikaan vielä arkkitehtiylioppilas, joten korkeatasoisen kilpailun voitto oli kaksikolle melkoinen jymy-yllätys.

– Sijoitimme rakennuksen aivan kilpailualueen eteläreunaan. Halusimme toisaalta rajata rakennuksella hautausmaan ja toisaalta huoltopihan pois hautausmaan piiristä. Näin itse hautausmaa saatiin rauhoitettua. Voitto tuli lopulta toimivuuden ja paikkaan sopivuuden perusteella. Tuomaristoa oli myös koskettanut eläytymisemme siunaustilaisuuteen, Hara kertoo.

Eläytymistä kuvaa se, että kaksikko on jopa osallistunut hautajaistilaisuuksiin arkunkantajana nähdäkseen käytännössä vastaan tulevat haasteet. Myös henkilökunnan kanssa käytiin erittäin huolellisesti läpi prosessin eri vaiheet ja niiden sujuva hoitaminen.

Päätilat avautuvat tärkeisiin näkymiin. Sisääntuloaulan näkymä on pappilan vanhan puutarhan suuntaan. Salista avautuu näkymä hautausmaan ja vanhan kirkon suuntaan. Jykevät kivimuurit liittävät rakennuksen hautausmaan ja kirkon kivimuureihin. Salitilat tulevat tavallaan suojaan massiivitiilimuurien sisään.

– Kilpailussa toivottiin, että kappeli on valoisa ja toivoa antava. Valkoinen slammattu pinta tuo rakennukseen toivottua valoisuutta, Puustinen sanoo.

Kappeli avautuu kirkkopihan ja hautausmaan suuntaan, mutta on hyvin sulkeutunut huoltopihan suuntaan. Muurit rajaavat huolto- ja pysäköintialueet erilleen hautausmaasta ja pappilan pihasta. Samalla muurit vähentävät huoltoliikenteen melua hautausmaan suuntaan.

Tehty kestämään

Suunnittelun tavoitteena oli, että rakennus kestää ainakin seuraavat 200 vuotta, minkä vuoksi valitut ratkaisut poikkeavat monilta osin nykyrakentamisen valtalinjoista.

Rakennuksen maanpäällisessä kerroksessa on kantavana rakenteena pääosin kahden kiven paksuinen massiivitiilimuuri, johon kevyemmät teräs-lasi-rakenteet tukeutuvat.

– Tiilimuuri on sama ratkaisu, jolla esimerkiksi Helsingin Töölö on pitkälti rakennettu. Tiilimuuri on vahvaksi todettu rakenne, joten siinä ei ole riskejä kestävyyden suhteen, Hara kertoo.

– Nykyiset säännökset eivät periaatteessa salli tiilimuureja, koska ne eivät täytä tämän päivän U-arvovaatimuksia. Massiivitiilimuurin todelliset lämmöneristysominaisuudet ovat kuitenkin laskennallista U-arvoa paremmat rakenteen lämmönvarauskyvyn vuoksi. Näille muureille saatiin rakennuslupa kahdensadan vuoden käyttöiän perusteella, Puustinen jatkaa.

Alemmassa kerroksessa ja osin välittävissä tiloissa käytettiin puhtaaksi valettua valkobetonirakennetta kantavana rakenteena.

– Paikallavalujen muottijärjestelmät olivat erittäin vaativia. Muottijärjestelmässä ei saanut olla ollenkaan läpipulttauksia. Voitiin käyttää ainoastaan ulkopuolista tuentaa ja muotin alapuolelta otettuja läpäisyjä. Kaikkien varausten piti myös olla valmiina paikallaan muotissa valuhetkellä, eli piikkauksia tai reikien porauksia ei sallittu. Arkkitehdit määrittivät tarkasti kaikki yksityiskohdat muottipintoihin. Teimme arkkitehtien kanssa valtavasti yhteistyötä valupintojen onnistumisen takaamiseksi, kertoo rakennusurakoitsijana toimineen Rakennuspartio Oy:n työpäällikkö Arto Myllymäki.

Rakentamisen laatua kuvaa Myllymäen kommentti, että rakennuksessa on varmasti Suomen ainoita puhtaaksi valettuja valkobetonisia väestönsuojia.

Rakennuksen maapohja oli kallioinen, joten koko perusta louhittiin. Louhintakivestä saatiin raaka-aine rakennuksen kivimuureihin, jotka samalla liittävät kappelin kirkon ympäristön vanhoihin luonnonkivimuureihin.

– Kellari ulottuu pohjaveden pinnan alapuolelle, joten kellarin alaosasta tehtiin vesitiivis. Pohja on sisäpuolelta salaojitettu. Rakennuksessa on maavarainen laatta ja ympärysmuurit kiinnittyvät kallioon saakka, kertoo rakennesuunnittelijana toiminut Kari Toitturi Insinööritoimisto R J Heiskanen Oy:stä.

Käyttäjien ehdoilla

Kappeli on suunniteltu hyvin käyttäjälähtöisesti, mikä näkyy kaikkialla. Kappeliin tullaan muurin johdattamana. Muuria pitkin kuljettaessa katse tavoittaa kellotornin, joka suuntaa katseet korkeuteen. Kellotornin kirkonkellot ovat peräisin Kaivokselan palaneesta kirkosta, jota ei enää rakenneta uudelleen.

Ennen kuin saattoväki astuu sisään kappeliin, on hetki aikaa rauhoittua sisäänkäyntipihalla tai hiljentymispihalla, josta vesipeili heijastaa valoa sisälle.

Aulassa on pitkä penkki, johon voi istua katsomaan pappilan puistoon päin. Symbolisesti siinä voi katsoa taaksepäin yhdessä elettyä elämää vainajan kassa. Valo heijastuu kauniisti vesialtaan liikkeestä. Sisällä rakennuksessa siirrytään tilasta toiseen välittävien tilojen kautta. Aulasta astellaan kohti kappelisalia ylhäältä tulevan päivänvalon johdattelemina.

– Ihmiset ovat hautajaisissa yleensä vähän paniikissa ja hermostuneita. Siksi arkkitehtuurin täytyy olla hyvin selkeätä. Välitila on akustisestikin tärkeä, ennen kuin astutaan varsinaiseen kappelisaliin. Toinen ryhmä voi tulla valmistautumaan odotustiloihin seuraavaan siunaukseen, kun salissa on vielä käynnissä edellinen siunaus. Ääntä eristävät ovet pitävät huolen siitä, että äänet eivät häiritse toimituksia. Rakennus on muutenkin huolella äänieristetty, koska se sijaitsee lentomelualueella, Hara sanoo.

Rakennuksessa on kaksi erillistä kappelisalia. Pieneen saliin mahtuu 30 ja suureen 130 henkilöä. Molemmissa saleissa voidaan pitää samanaikaisesti siunaustilaisuus ilman, että tilaisuudet häiritsevät toisiaan. Lisäksi samassa kerroksessa on uurnanluovutustila, jossa on valtava massiivipuunrungosta tehty uurnapaasi.

Valkoiseksi rapatun tiilimuuripinnan ohella toinen rakennusta hallitseva materiaali on patinoitu kupariverkko, jota kappelissa on käytetty hyvin paljon. Verkko on taiteilija Pertti Kukkosen käsin patinoimaa.

– Kupariverkko on puoliläpinäkyvä pinta, joka symbolisesti on tuonpuoleisuuden verho. Verkko estää näköyhteyden hautausmaalta kappelisaliin. Samalla verkko auttaa auringon lämpökuorman hallitsemisessa. Samaa kupariverkkoa on käytetty muissakin pinnoissa. Talotekniikka ja akustoivat paneelit ovat myös piilossa verkon takana, Puustinen kertoo.

Taiteilija Pertti Kukkonen voitti kappelin kuvataidetöistä järjestetyn kilpailun ja hänen tiilimuuriin integroitu työnsä Ristin tie on toteutettu molempien kappelisalien seinään. Muuratut ja slammatut teokset toteutettiin samanaikaisesti itse tiilimuurin rakentamisen kanssa. Kilpailussa toiseksi tulleen kuvanveistäjä Pekka Jylhän teokset sijoitettiin vainajien näyttötilaan ja portaikkoon.

Salien valkoinen tiilimuuri jatkuu kappelisalista hautausmaan suuntaan kuparisen verhon taakse tuonpuoleiseen, jonne vainaja saatetaan. Vainajan polku jatkuu ulos hautausmaalle välittävän poistumispuutarhan kautta.

Pyhän Laurin kappelissa on kaikki tehty huolella ja ajatuksella, joten on kaikki syyt olettaa, että rakennus saavuttaa sille asetetun 200 vuoden käyttöiän.

– Tässä hankkeessa on ollut hyvä tilaaja, joka on halunnut tehdä laatua. Samoin rakentajana on pienempi perheyritys, joka panosti hankkeeseen. Aikaa suunnittelemiseen ja tekemiseen on ollut riittävästi, arkkitehdit toteavat.

– Pyhän Laurin kappeli on varmaan vaikein ja haastavin valvontakohde, jossa olen ollut mukana. Rakennuksen monimuotoisuus ja monumentaalisuus aiheuttivat päänvaivaa sekä urakoitsijoille, että valvojille. Tilaaja ja suunnittelijat olivat paneutuneet huolella hankkeeseen ja mielestäni urakoitsijat suoriutuivat tehtävästä onnistuneesti. Lopputulos on se mitä haettiin – koko rakennus on taideteos, toteaa hankkeen rakennusvalvojana toiminut Jukka Murtomäki Rakennuttajatoimisto HTJ Oy:stä.