Puu-Linnanmaa

Onnistuneimpina miljööltään ja mittakaavaltaan puusta rakennetulla alueella Karjalainen pitää kaksikerroksisia pihapiirejä.

Kun asukkailta on kysytty, he pitävät siitä, että autopaikat on tuotu kortteleiden keskelle. Ulkopuoliset arvioitsijat ovat antaneet autojen keskeisestä sijainnista ja hallitsevuudesta kritiikkiä, ja ongelmaksi silmälle Karjalainenkin ne myöntää. Varsinkin, kun autokatosten suunnitteluissa on tapahtunut mittavirheitä, ja katokset ovat paikoin todella korkeita.

‑ Vähän viimeistellympää jälkeä kaipaan. Enemmän saisi olla kulkuväylillä laatoituksia, noppa- ja viherkiviä, sorakin on ihan hyvä vaihtoehto. Asvalttia on vähän liikaa, Karjalainen listaa.

Oulun Puu-Linnanmaa on ensimmäinen valmis kohde vuonna 1997 käynnistetyssä valtakunnallisessa Moderni puukaupunki -projektissa. TkT, arkkitehti Markku Karjalainen taas on ollut mukana alusta asti Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston puukerrostalojen tutkimus- ja kehittämistyössä, joka sai alkunsa professori Jouni Koiso-Kanttilan ideasta. Nykyään Markku Karjalainen on projektipäällikkönä valtakunnallisessa Moderni puukaupunki -hankkeessa. Viime vuonna hän väitteli tekniikan tohtoriksi Oulun yliopistosta aiheenaan Suomalainen puukerrostalo. Moderni puukaupunki -osahankkeita on nyt eri puolilla Suomea yhteensä noin 30.

‑ Puu on Suomessa perinteinen materiaali, mutta perinteessä on 40 vuoden katkos, jonka synnytti 60 ‑ 70 -lukujen nopea kaupungistuminen ja sen myötä syntynyt betonielementtitekniikan läpimurto suomalaisessa rakennusteollisuudessa, Markku Karjalainen toteaa.

Esimerkit muualta maailmasta osoittavat, ettei betonielementtitekniikka ole ainoa vaihtoehto kerrostaloasumisessakaan. Pohjois-Amerikassa Länsirannikolla yli 90 prosenttia kerrostaloistakin on puurakenteisia.

Puhumattakaan siitä, että Suomen säilyneet vanhat puutalomiljööt ovat suosittuja asuntoalueita ja niitä pidetään yleisesti viihtyisinä asuinympäristöinä.

Pohjana vanhojen puutalomiljöiden tutkimus

Puun käytön lisäämiselle rakentamisessa on siis vankkoja perusteita. Oulun yliopiston puukerrostalojen tutkimus- ja kehittämisprojektissa ryhdyttiin suunnittelemaan ensimmäistä puukerrostaloa, kun palomääräyksiä alettiin muuttaa Suomessa 1990-alkupuolelta alkaen ja tuli mahdolliseksi rakentaa yli kaksikerroksisia rakennuksia puusta. Koerakentamiskohde valmistui vuonna 1997 Oulun Kaijonharjun ostoskeskuksen viereen.

Pian yliopistolla tultiin kuitenkin siihen tulokseen, ettei puurakentamisella ole mahdollisuuksia menestystarinaan yksittäisiä puisia kerrostaloja rakentamalla. Näin syntyi visio kokonaisesta puurakenteisesta miljööstä, modernista puukaupungista. Arkkitehtuurin osastolle 1995 perustettu Puustudio anoi Oulun kaupungilta maa-aluetta puukerrostalojen koerakentamistoiminnan jatkamista varten. 12 hehtaarin tontti saatiin Linnanmaalta, Linnanmaantien eteläpuolelta Oulun yliopiston päärakennusta vastapäätä. Maa-alue sai nimekseen Puu-Linnanmaa.

Modernia puukaupunkia lähdettiin kehittämään tutkimalla ensin vanhat puukaupungit ja niiden viihtyisyyden salaisuudet.

‑ Käsitteet pienimittakaavaisuus ja tiiviys liittyvät usein näihin miljöihin. Reitit ovat kapeita, korttelit on rakennettu umpikortteleiksi ja pihapiirit umpipihoiksi, Karjalainen kertoo keskeisistä tuloksista.

Kaavoitus ja aloituskorttelin arkkitehtisuunnittelu tehtiin Puustudiolla.

Puu-Linnanmaan kaavoituksessa lähdettiin noudattamaan samoja periaatteita kuin vanhoissa suomalaisissa puukaupungeissa; umpipihoin ja umpikorttelein ja kadut ja kujat tavanomaista kapeampina, pääkadulle rakennusten välinen etäisyys määriteltiin 16 metriksi ja kujilla 8-10 metriksi.

Kaupungin kaavoitusviranomaisten kanssa tuli alussa ongelmia; kapeat kadut epäilyttivät, huolto- ja paloturvallisuussyistä.