Porvoon uimahalli

‑ Uimahallin käyttötarkoitus on muuttunut paljon 1970-luvulta. Tilaajalla oli kuitenkin selvät sävelet, mitä he halusivat. Kaksikerroksisuus oli lähtökohtaongelmana ja se korjattiin siten, että uusi osa tehtiin yksikerroksisena puku- ja pesutiloineen. Suunnittelulta haluttiin lisäksi selkeitä tiloja ja ajattomia värejä, kertoo uimahallin suunnittelusta vastannut arkkitehti Tapio Antikainen Arkkitehtitoimisto Arktes Oy:stä.

Kokonaisuuden suunnittelussa oli Porvoon kaupungin liikuntalaitosten esimiehen Björn Roosin mukaan lähtökohtana se, että halli tarjoaisi jokaiselle jotakin. Kilpailevana esityksenä oli aluksi kilpauimareiden haluama 50 metrin allas. Uuden hallin avaamisen jälkeen ovat kaikki osapuolet olleet kuitenkin tyytyväisiä toimivaan viihdeuimalaratkaisuun.

Vanha halli oli Roosin mukaan jo huonossa kunnossa, vanhanaikainen ja liian pieni. Suurin tekninen ongelma oli altaiden vuotokohdat. Putkissa ja raudoituksissa oli paljon syöpymisiä ja altaiden alla olevissa rakenteissa oli homeongelmia.

Hanke viivästyi lähdössä pohjatöiden osalta muutaman kuukauden, kun tontin pohjaolosuhteet poikkesivatkin yllättäen tutkimustuloksista. Uudisosan alla on melko jyrkästi viettävä kalliopohja ja sekaperustuksiin kuuluvia kaivonrengasperustuksia jouduttiin lisäämään alkuperäisestä suunnitelmasta. Lisäksi perustukset on osittain paalutettu teräspaaluilla. Alkuvaihetta viivästytti myös se, että vanhojen altaiden alta löytyi odottamattomia homepesäkkeitä.

Altaiden pohjat jaloteräksestä

‑ Meillä oli kuntoisuustutkimus kuusi vuotta sitten ja silloin pohjarakenteille annettiin viisi vuotta aikaa. Kuten tiedetään, kaakelialtaat eivät pidä vettä ja siksi ratkaisuksi valittiin jaloteräspellistä tehdyt altaat, Björn Roos sanoo.

‑ Jaloteräsrakenne on kalliimpi kuin kaakelirakenne, mutta vanhalla puolella oli niin paljon ongelmia kaakelien vuotojen kanssa, että päätimme käyttää uudellakin puolella jaloteräspeltiä allaspohjissa. Ainoastaan altaiden reunoissa on kaakelit pinnoitteena kaksikomponenttikiinnityksellä, Roos jatkaa.

‑ Jaloteräksen valintaan vaikutti myös se, että paikalla valetun allassysteemin kuivuminen olisi kestänyt niin kauan, että hanke olisi pitkittynyt ainakin puolella vuodella, sanoo hankkeen vastaava mestari Kenneth Mickelsson Rakennusgemini Oy:stä.

Porvoon kaupunki osti teräsallastyöt suunnitelmineen teräsaltaisiin erikoistuneelta Invarmex Ab:lta Ruotsista. Yritys teki kaikki altaisiin liittyvät terästyöt.

‑ Allasratkaisu oli uusi ja harvinainen eikä kukaan tarkalleen tiennyt, minkälainen altaasta lopulta tulee. Kokemuksia ei ollut. Suunnitelmia jouduttiin jonkin verran muuttamaan työn edetessä, Mickelsson kertoo.

Jaloteräspellistä tehdyt altaat mahdollistivat hyppyaltaan/monitoimialtaan, jossa on nostettava pohja. Altaan syvyyttä voidaan vaihtaa pohjaa nostamalla portaattomasti neljästä metristä 90 cm:n syvyyteen.

Hyppylauta nousee turvallisuussyistä automaattisesti ylös ja hyppytelineen tikapuut siirtyvät syrjään seinää vasten, kun altaan pohja nostetaan ylemmäksi.

Monitoimiallas vastaa periaatteessa kolmea allasta: hyppyallasta, uima-allasta ja matalaa jumppa-allasta.