Porvoon pelastusasema

Vanha 1960-luvun alussa rakennettu paloasema oli aivan kaupungin keskustassa, mutta siellä asemaa ei olisi voitu laajentaa. Yhteiskunnan ja lainsäädännön muutokset ovat lisänneet ja muuttaneet pelastustoimen tehtäviä niin paljon, että vanha asema alkoi olla auttamattoman ahdas.

Aluepelastusjohtaja Boris Aarnio muistelee, että hänen tullessaan Porvoon palolaitokselle vuonna 1966 asemalla oli 16 palomiestä. Vanhan aseman käytön loppuvaiheessa miehitys oli noussut 60:een. Tilanpuutteen lisäksi myös työsuojeluviranomaiset olivat osaltaan jouduttamassa uuden aseman rakentamista.

Itä-Uudenmaan pelastusalue ulottuu Ruotsinpyhtäältä Sipooseen Helsingin rajalle asti. Alueen kunnat ostavat Porvoon kaupungilta pelastusaseman palveluita, minkä lisäksi alueella on yhteensä 52 sopimuspalokuntaa. Sopimuspalokuntien koulutukseen uudella asemalla on ajanmukaiset koulutustilat ja -välineet.

Kun uuden paloaseman suunnittelutöitä aloitettiin, ei vielä ollut tietoa perustettavasta Itä-Uudenmaan pelastusalueesta. Aarnio kertoo, että se ei oikeastaan vaikuttanut uuden paloaseman rakenteeseen muuten kuin siten, että toimistosiipeä pidennettiin 1,70 metriä ja huonetiloja muutettiin vastaamaan alueellisen pelastustoimen tarkentuneita vaatimuksia.

Tavoitteena luoda ihmisenkokoinen rakennus

‑ Pelastuslaitoksen tehtävä on muuttunut paljon ja muuttuu varmasti edelleen. Porvoon pelastusaseman suunnittelun lähtökohtia oli miettiä, miten asemasta saadaan toimiva ja mielekäs työpaikka pitkälle tulevaisuuteen sekä kuinka asemasta saadaan avautuneempi myös asukkaiden ja asiakkaiden kannalta, sanoo arkkitehti Tapani Mustonen arkkitehdit mustonen ky:stä.

Kun asema on avara ja valoisa ja siellä on pitkiä sisänäkymiä, vierailijatkin tietävät heti minkälaisessa laitoksessa ovat käymässä. Työntekijöiden kannalta avaruus on vielä tärkeämpää, sillä he oleskelevat asemalla yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja. Pitkät sisänäkymät ovat Mustosen mukaan omiaan lisäämään motivaatiota ja kohentamaan mielialaa.

Kallioinen rinnemaasto vaikutti perusratkaisuun, autohallit aukeavat alapihalle, kun toimisto- ja miehistösiivet sijoittuvat ylärinteen puolelle. Rakennuksen rungosta tuli varsin syvä, mutta silti keskiosien valaiseminen luonnonvalolla saatiin järjestymään.

Mustonen muistuttaa, että pelastuslaitoksetkin suunnitellaan asemakohtaisesti. Asemien ratkaisut riippuvat paljon mm. asemalle sijoitettavista toiminnoista sekä autojen määrästä. Tulevaisuudessa toiminnot monipuolistuvat varmasti edelleen, ja pelastusalueilla tullaan tekemään entistä enemmän yhteistyötä eri asemien välillä. Porvoossa on eräänlainen täyden palvelun asema, jolla on niin letkunkuivatusta, sukelluslaitehuoltoa kuin sukellusharjoituksiin soveltuva pelastussukellusallaskin.

Suunnittelun tavoitteena on ollut, talon suuresta koosta huolimatta, luoda rakennus, jossa on inhimillinen mittakaava. Tämä näkyy erityisesti yläpihan ympärille sijoittuvista miehistö- ja toimistosiivistä ja julkisivujen jäsentelystä.

Pelastusasema vaativa suunnittelukohde

Rakennus asettuu luontevasti kalliorinteeseen. Alapihalle aukeavat korkeat autohallit yhdistyvät rakennuksen sisällä lasiseinin yläkerran toimisto-, majoitus- ja oleskelutiloihin, joihin puolestaan on käynti ylärinteeseen tasoitetulta pysäköintialueelta. Rakennuksen yläpihalle on jätetty puhdistettuja kallioalueita muistuttamaan alueen vanhoista rantakallioista.

Boris Aarnio kertoo käyttäjien osallistuneen voimakkaasti suunnitteluun. Esimerkiksi pesutilojen, letkuhuollon ja korjaamotilojen suunnitteluun asetettiin työryhmät, jotka kertoivat arkkitehdille käyttäjien näkökohtia siitä, minkälaiset tilojen pitäisi olla. Työryhmät myös kiersivät Suomeen viime vuosina valmistuneilla pelastusasemilla yhdessä arkkitehdin kanssa hakemassa vaikutteita.