Porslahden Portti

Invalidiliitto ry:n asumispalvelutoiminta käynnistyi jo 1950-luvulla. Tuolloin kypsyi ajatus, että lievästi vammaisten henkilöiden asuminen tulee järjestää osana tavallista asuntotuotantoa. Vaikeasti vammaisten asuinolojen turvaaminen jäi liiton vastuulle.

Asumispalvelutoiminta alkoi vuonna 1974, kun Helsinkiin valmistui palveluasumisyksikkö Käpylän Invakoti. Käpylän jälkeen liiton asumisyksiköiden ketju on kasvanut koko maan kattavaksi verkostoksi, johon kuuluu 18 palvelutaloa ja päiväkeskusta. Palvelutaloissa on asunnot noin 700 vaikeasti vammaiselle.

Asumiskokeilu ja -palvelut

Vammaisten ihmisten yhteiskunnallisen aseman kehitys on viime vuosikymmeninä näkynyt mm. asumisvaihtoehtojen monipuolistamisena. Nykyään laki takaa vammaiselle henkilölle oikeuden valita itse oma asumismuotonsa itsenäisen asumisen tai laitoshoidon väliltä. Oikean ja sopivimman asumismuodon löytämiseksi liitto on kehittänyt asumiskokeilun, jota toteutetaan Invalidiliiton kahdeksassa palvelutalossa. Asumiskokeiluasuntoon tullaan 1 ‑ 2 kuukaudeksi kerrallaan, minä aikana henkilön asumispalveluiden tarve arvioidaan ja etsitään hänelle sopivin asumisratkaisu.

Vaikeasti vammaisten palveluasuntojen suunnittelussa ja rakentamisessa on tärkeää, että asunnoista tulee tarpeita vastaavia, mahdollisimman joustavia ja muunneltavia. Tärkeintä on, että asukas voi asua omassa kodissaan, vaikka hänen toimintakykynsä muuttuu ajan myötä. Asumispalveluja kehittäessään Invalidiliitto painottaa itsenäistä elämää turvaavien oheispalveluiden varmistamista. Jokaisella tulee olla mahdollisuus henkilökohtaiseen avustajaan asumisjärjestelmästä riippumatta.

Vaativa suunnittelutyö

Vuosaaressa Porslahdentien varrella oleva tontti on asemakaavassa merkitty käyttötarkoitukseltaan YS-tontiksi eli yleistä ja sosiaalista toimintaa palvelevien rakennusten tontiksi. Rakennushankkeen suunnittelijaksi Invalidiliitto valitsi Arkkitehtitoimisto Sollamo Oy:n, joka on suunnitellut lukuisia palvelutaloja jo 1980-luvun alusta lähtien. Nykyisin toimisto suunnittelee mm. senioritaloja.

Asemakaavasta jouduttiin jonkin verran poikkeamaan lähinnä rakennusalueen rajojen kohdalla, sillä alueen maastomuodot olivat todella hankalat. Talon tulevat asukkaat liikkuvat pääsääntöisesti pyörätuolissa.

Suunnitteluun varattiin runsaasti aikaa. Suunnittelutoimikuntaan kuuluivat varsinaisten suunnittelijoiden lisäksi tulevien asukkaiden ja työntekijöiden edustajat. Invalidiliitto toi luonnollisesti mukaan suunnitteluun asiantuntemuksensa. Arkkitehti Alicja Sollamo tutki hyvin tarkkaan myös tontin korkeussuhteet, jotta vammainen asukas voi liikkua turvallisesti myös ulkotiloissa. Talon istuttamista maastoon hankaloitti myös rakennusalueen kohdalla sijainnut vanha viemärilinja, joka jouduttiin poistamaan.

Huonetilaohjelman mukaan taloon tuli sijoittaa 42 neliömetrin kokoiset yksiöt 25 asukkaalle sekä kaksi asumiskokeiluasuntoa. Varsinaiset asunnot sijoitettiin kerroksiin 2 – 5. Jokaiseen asuntoon kuuluu myös oma parveke. Ensimmäiseen kerrokseen on sijoitettu keittiö, ruokasali ja kerhotilat sekä asumiskokeiluasunnot. Pohjakerroksessa on kuntoutustilat, varastotilat, henkilökunnan sosiaalitilat, pesula ja muita aputiloja. Kuudenteen eli kattokerrokseen on sijoitettu saunatilat takkahuoneineen ja kattoterasseineen.

Kaksi suurikokoista hissiä on varustettu kookkailla ohjaimilla sekä automaattiäänellä, joka kertoo kerroksen ja sen, milloin ovi avautuu tai menee kiinni. Liikkuminen sujuu tilavilla käytävillä hyvin ja huoneiden tavallista leveämmät ovet ovat kynnyksettömiä.