Porin kaupungintalon peruskorjaus

Rakennus sopi paikoilleen, Porin ytimeen ja kivitalokeskuksen lomaan, hyvin. Tosin se erottui jo ulkonäkönsä puolestakin, sillä sen ulkoseinät on koristeltu värikkäästi ja ne ovatkin kuin mosaiikkia. Alkuperäiset omistajat saivat asua rauhassa vahvasti tehdyssä tiilitalossa pitkään. Rakennuksessa toimi myös aikoinaan pankki, lehden toimitus ja jopa sairaanhoito-oppilaitos. Jostakin syystä rakennus aiottiin purkaa 1950-luvulla, mutta Porin kaupunki suostuteltiin ostamaan se vuonna 1962. Merkillepantavaa on, että Junneliuksen langon, Erik Rosenlewin, leski Karin asui rakennuksen kattohuoneistossa kuolemaansa, vuoteen 1968, saakka.

Upea ulkonäkö petti remonttitarpeen

Vuosien saatossa eri alojen asiantuntijat varoittelivat rakennuksen kunnon rapistuneen. Päätös suuresta peruskorjauksesta tehtiin vuonna 2003. Tiedossa oli, että korjauksesta tulee suuri ja vaativa urakka. Siksi suunnitteluun panostettiin huolella. Porin kaupungin päättäjät saivat kuin onnenkantamoisena työhön mukaan alan rautaisen parivaljakon: Arkkitehti Vilhelm Helander ja Museoviraston antikvaarinen asiantuntija Pentti Pietarila. Helander oli Porin kaupungin pyynnöstä laatinut jo 2000-luvun alkupuolella perusteellisen toimenpideohjelman, jonka mukaan työ tehtäisiin eri vaiheissa. Kävi kuitenkin ilmi, että remontista tulisi niin suuri, että se suoritettaisiinkin kerralla ja talo tyhjennetään kokonaan siksi ajaksi. Yksi syy tähän oli se, että 1960-luvulla tehty, lähinnä kosmeettinen peruskorjaus, oli ollut umpeenmuuraamista ja ylimaalaamista. - Kohteita tuli lisää, kattomaalauksia tuli esiin enemmän kuin olimme olettaneet, sanoo Helander. – Tämä on urani merkkipaaluja, harvinaisuus Helsingin ulkopuolella, hehkuttaa Helander.

Ulkotöistä sisätiloihin

Rakennuksen koristeellista ja arkaa ulkoseinää ryhdyttiin korjaamaan jo vuonna 2004. Varsinainen remontti alkoi vuonna 2006. Työ saatiin, pieniä lisätöitä lukuun ottamatta, päätökseen huhtikuussa tänä vuonna. Maaliskuussa kuitenkin Porin kaupunki täytti 450 vuotta ja uusitussa kaupungintalossa pidettiin avoimet ovet. Monet remonttibudjettia, miltei yhdeksää miljoonaa euroa, arvostelleet antoivat tuolloin synninpäästön: Palatsi oli entistetty hienosti ja huolella.

Uuden tekniikan piilottaminen

Porin kaupungin valvovana silmänä ja rakennuttajan edustajana toimi Mauno Aaltonen. Porilaista työvoimaa ei juurikaan töissä ollut, erikoisammattilaiset tulivat muualta eikä kaupunki myöskään voinut irrottaa väkeä muista meneillään olevista töistä. Yli 80-henkinen työryhmä koostui konservoijista, erikoiskivimiehistä ja –maalareista sekä pääurakoitsijan MVR-Yhtymän komennuskunnasta. MVR-Yhtymällä töissä oli vielä kymmenkunta aliurakoitsijaa. Ilmastoinnista vastanneen, vanhan porilaisen perheyrityksen, K.T.Tähtinen Oy:n osastopäällikkö Arto Huumonen kertoo yrityksensä työn olleen erinomaisen tarkkaa. Valvoihan sitä myös arkkitehti ja Museovirasto. Putkitöihin päästiin, kun seinät, lattiat ja katto oli avattu ja haasteellinen asennustyö alkoi. Rakennuksen historiallisen ja koristellun ilmeen vuoksi mikään pinta-asennus ei tullut kysymykseenkään. Myös koko rakennuksen uusien vaatimusten mukainen turvatekniikka sekä palovaroittimet piti sijoittaa näkymättömiin. Palopainikkeetkin sijoitettiin kauniitten koristemaalausten lomaan. Talo on toki virkatalo, mutta ei virka-ajan puitteissa pelkästään toimiva. Rakennuksessa istuu kokouksiaan myös kaupunginvaltuusto ja sinnehän on myös kuntalaisilla vapaa pääsy. Tämänkin vuoksi talon elämää on tarkkailtava elektronisesti, mutta hienovaraisesti, sanoo Satasecurity Porin Lukko Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kehusmaa.

Valtuustosaliinkin uutta ilmettä

Kaupunginjohtajien virkahuoneitten ja muitten kunnostettujen tilojen merkittävimpiä uudistuksia maalausten ja restaurointitöitten lisäksi ovat koneellinen ilmastointi sekä uusittu valaistus. Valtuustosaliin asennettiin uusi parketti sekä langaton äänentoistojärjestelmä. Toimitusjohtaja Mikko Loikkanen AVAC Oy:stä hehkuttaa ja liputtaa Ilkka Kulmalan suuntaan. Kulmalaa pidetäänkin alan pellepelottomana ja vaikeiden ratkaisujen pähkinänsärkijänä, sanoo Loikkanen. Kulmala ei nimityksiä itsekään kiistä. – Teimme vastaavanlaisen järjestelmän Ylöjärven kaupungintaloon ja saimme sen pienten hienosäätöjen jälkeen hyvin toimimaan. Langaton järjestelmä ei suinkaan tarkoita sitä, ettei mitään laitteita jäisi näkyviin. – Nuo työt tehtiin hienosti arkkitehti Helanderin valvovan silmän alla. Ja kun raudasta on siirrytty softaan, niin työ nykyään on paljon suoraviivaisempaa kuin ennen, sanoo Kulmala.
Vaikka talossa on uusittu paljon, asennettu tekniikkaa ja käytetty eri alojen huippuasiantuntijoita, voidaan kuitenkin hyvällä syyllä sanoa, että lopputulos on kulttuurihistoriaa.