Piano-paviljonki

Vielä 1980-luvulla Lahden satama oli ankeaa teollisuusaluetta, jonne kaupunkilaisilla ei ollut asiaa. Viidentoista viime vuoden aikana Vesijärven rantamat ovat rakentuneet vetovoimaiseksi kaupunginosaksi. Merkittäviä julkisia rakennuksiakaan ei ole puuttunut sen jälkeen, kun modernia puuarkkitehtuuria edustava konsertti- ja kongressikeskus Sibeliustalo valmistui 2000.

Viime kesäkuusta lähtien kaupunkilaisilla on ollut yksi hyvä syy enemmän tehdä asiaa satamaan. Aivan Sibeliustalon kupeeseen ja Vesijärven rantaan avattiin Piano-paviljonki, joka kesäaikaan palvelee kahvila-ravintolana ja talviaikana tilausravintolana.

Itse asiassa Piano-paviljonki on kansainvälisestikin niin merkittävä rakennus, että se on jo ensimmäisinä kuukausinaan vetänyt kiinnostuneita ulkomailta asti – ja tietenkin muualta Suomesta.

Uniikki taideteos ja kulttuuriteko

Keneltä tahansa projektiin osallistuneelta kysyy, saa suunnilleen saman vastauksen: vaikka rakennus on varsin pieni, omakotitalon kokoinen, projekti oli haastava ja ehkä aika hankalakin, mutta lopputulos on hieno. Joku kiteyttää paviljongin uniikiksi taideteokseksi, joku taas kulttuuriteoksi.

Kulttuuriteon takana talon rakennuttajana ja omistajana on Puu kulttuurissa ry. Aatteellinen yhdistys yhdistää metsäklusterin ja kulttuurin, edistää puun käyttöä ja imagoa sekä puuarkkitehtuurin ja -tuotteiden tasoa.

Puu kulttuurissa jakaa joka toinen vuosi kansainvälistä Spirit of Nature -arkkitehtuuripalkintoa. Se myönnetään henkilölle tai ryhmälle, joka on töissään osoittanut puumateriaalin taitavaa ja luovaa käyttöä. Ensimmäisen palkinnon vuonna 2000 sai italialainen arkkitehti Renzo Piano. Tarkoitus on ollut, että palkitut jättävät Lahteen jotain pysyvää eli pienimuotoisen suunnittelutyön. Piano ei kuitenkaan ehtinyt suunnitella kohdetta, joka alun perin aiottiin kioskikahvilaksi. Suunnitteluhaasteen otti vastaan vuoden 2000 palkintotuomariston jäsen Gert Wingårdh, joka on Pohjoismaiden tunnetuimpia arkkitehteja.

Wingårdh suunnitteli paviljongin Pianon töiden hengessä ja tämän kunniaksi. Rakennus on nimetty Pianon mukaan, mutta nimeen sisältyy myös yhteys kulttuuriin. Paviljonki on Wingårdhin ensimmäinen suunnittelutyö Suomessa – sittemmin hän on piirtänyt myös asuinkerrostalon Helsingin Arabianrantaan.

Projekti on ollut vireillä koko 2000-luvun. Sitkeä valituskierros ylimpiä oikeusasteita myöten vaati sitkeyttä myös rakennuttajalta. Kun rakennuslupa viimein heltisi, yhdistyksen hankkimat rahoittajat olivat kadonneet ja heidät oli hankittava uudelleen, Puu kulttuurissa yhdistyksen hallituksen jäsen, arkkitehti, professori Unto Siikanen kertoo.

Siikasen mukaan myös rakennuksen paikka ja luonne muuttuivat. Alun perin se sijaitsi etäämmällä rannasta, lopulta osin veden päällä, osin rantahietikolla. Lisäksi kioskikahvila muuttui läpi vuoden käytettäväksi laajemmaksi tilaksi.

Kuin laivaa vesille laskettaisiin

Piano-paviljonki on yksinkertaisen kaunis. Se on vaalean puun, lasin ja teräksen ilmava, avara ja valoisa liitto. Sekä sisältä lasiseinien ja liukuovien ansiosta että terassilta lasikaiteiden ja osittaisen lasikaton ansiosta on saumaton yhteys ympäristöön ja luontoon: satamaan, Vesijärvelle ja Salpausselän harjumaisemaan. Paviljonki ei ole suuren suuri. Kerrosala on 140 neliömetriä, asiakaspaikkoja on sisällä 60 ja terassilla saman verran. Tilavuus on 490 kuutiota.

Gert Wingårdh on itse kuvaillut paviljonkia kuin vesille laskettavaksi laivaksi. Sellaista se muistuttaakin poikkeuksellisen katon mallin takia: katto on bumerangipalkein sisäänpäin kallistettu ja keinumainen.

Suunnitelmia muokattiin

Kun arkkitehti Gert Wingårdh ei ollut Suomessa, yhteistyöarkkitehdiksi nimitettiin arkkitehti Anders Adlercreutz Arkkitehtitoimisto A-Konsulteista Helsingistä ja pääsuunnittelijaksi arkkitehti Unto Siikanen Lahdesta. Rakennesuunnittelusta vastasi Insinööritoimisto Asko Keronen Espoosta.

‑ Yhteistyö sujui hyvin, se oli avointa ja positiivista. Kun kävimme läpi teknisiä ongelmakohtia ja hioimme suunnitelmia, mustasukkaisuutta ei Wingårdhin toimistolla esiintynyt, Adlercreutz kertoo.

Taloa piirrettiin uusiksi keskeisten rakenteiden osalta, esimerkiksi runko muuttui primaari- ja sekundaaritasolla. Muutenkin ratkaisuja sovellettiin suomalaisiin oloihin: muun muassa eristystä lisättiin lämpötalouden parantamiseksi etenkin, kun talo muuttui ympärivuotiseksi.