Pharma City

Bioteknologian tarpeisiin soveltuvista tiloista oli ollut puutetta. Nyt Pharma Cityn valmistuttua toiminta laajenee, tutkijoiden ja yritysten yhteistyö tehostuu ja alalle uskotaan Turussa syntyvän jopa 700 uutta työpaikkaa.

Pharma City on Turun isoin rakennushanke kymmeneen vuoteen. Rakennuksen kokoaolennaisempaa projektissa oli korostunut käyttäjäkeskeisyys. Käyttäjiä on 20 ja kaikilla oli omat toiveensa. Työhuoneitten suhteen ei ollut erityisvaatimuksia, mutta talon alun perin sadasta laboratoriosta tuli 90 erilaista.

Pharma City rakennettiin Lemminkäisenkadun ja Itäisen Pitkäkadun kulmaan, BioCityn ja ElectroCityn naapuriksi. Paikalta purettiin kaksi matalaa rakennusta, HK Ruokatalon tuotantolaitos, jossa valmistettiin lemmikkieläinten ruokia ja vanhoja varastotiloja.

  Skanska ja arkkitehtitoimisto loivat tämän rakennushankkeen. Tällaisten tilojen tarve oli ilmiselvästi olemassa ja etsimme siihen ratkaisun, hankkeen yhtenä keskeisenä käynnistäjänä toiminut arkkitehti Matti Haapajärvi Arkkitehtitoimisto JMH Oy:stä kertoo.

Skanska Länsi-Suomi Oy:n johtaja Jari Pölönen kuvaa rakennuttaja-rakennusurakoitsijan tehtävää tässä projektissa integraattorin rooliksi.

 Koko ketjun hoito kuului Skanskalle. Etsittiin tontti, tiloille käyttäjät ja talolle omistaja, tehtäviin kuuluivat myös rahoitusjärjestelyt ja markkinointi.

Pharma Cityn omistaa Varma-Sampo. Kohteen suunnittelu aloitettiin vuonna 1998. Valtaosa tiloista otettiin käyttöön joulukuussa. Toisen kerroksen valmistuminen siirtyi helmikuulle vuokralaisen vaihtumisen vuoksi. Vuokrattu ala käsittää noin 18 000 neliötä. Kustannukset olivat noin 200 miljoonaa markkaa ja käyttäjien kalustehankinnat mukaan lukien noin 220 miljoonaa. Talossa työskentelee noin 700 ihmistä.

Rakennus on kulmikkaan P-kirjaimen muotoinen ja siinä on kolme porrashuonetta. Alakerrassa on palvelutoimintoja: kopiopalvelu-infopiste, lähettipalvelu, kokoustiloja ja 200-paikkainen Amica-ravintola. Turun yliopistolla on käytössään 210-paikkainen auditorio ja yhdeksän seminaaritilaa, joista yksi voidaan jakaa kolmeen osaan. Ne ovat pääasiassa opetuskäytössä, mutta yliopisto vuokraa niitä muillekin. Esimerkiksi talon ravintola käyttää seminaarihuoneita kabinettitiloina.

Talon 3:s – 7:s kerros ovat laboratorioita käyttävillä vuokralaisilla. Koko kolmas kerros on Turun yliopistolla, jolla Pharma Cityn vuokralaisista on eniten tilaa käytössään: noin 5000 neliötä eli neljännes kokonaisalasta. Myös seitsemäs ja kuudes ovat yhden yrityksen kerroksia. Hormos Medical varasi ylimmän kerroksen toimintatiloikseen ja Juvantia Pharma koko kuudennen kerroksen.

Monikin taloon muuttanut yritys tai yksikkö pystyi nyt keskittämään moneen eri pisteeseen hajautetun toimintansa samaan paikkaan. Kokonaan uusi yksikkö on esimerkiksi viidennestä kerroksesta 1400 neliön tilat saanut Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus.

Myös Valtion teknillinen tutkimuskeskus sijoitti lääkekehityksen tutkimusyksikkönsä Pharma Cityyn. VTT:n tutkimusyksikkö tuo Turkuun useita kymmeniä tutkijoita.

Perusratkaisu kerroksissa on sama: rakennuksen ulkosivuilla ovat toimistohuoneet ja sisäkehällä laboratoriot. Ilmanvaihtohormit ovat rungon ulkopuolella, lasikatteisen sisäpihan puolella. Tekniikan vieminen rungon ulkopuolelle säästää tilaa ja palvelee muunneltavuutta.
Pharma Cityn rakentaminen perustui tarpeeseen, ja ennen kuin rakennustyöt aloitettiin, varmistettiin, että tiloilla on käyttäjät.

Järkevä talo

  Päätavoite oli tehdä mahdollisimman järkevä rakennus, joka olisi käyttäjien toiveiden mukainen ja tiloista mahdollisimman paljon olisi muunneltavissa. Brutto- ja nettoalan suhde – ei suuria auloja eikä niin sanottua turhaa tilaa – pyrittiin saamaan hyvin taloudelliseksi, että ylläpitokustannukset olisivat mahdollisimman kohtuulliset. Ylipäänsä taloudellisuus ja ylläpitokustannusten huomioon ottaminen olivat ohjenuorana hyvin monissa ratkaisuissa, myös esimerkiksi pintamateriaaleissa, joiden valintakriteereinä olivat kestävyys ja helppohoitoisuus. Tilojen suunnittelussa tavoitteena oli tietynlainen tuotteistaminen: tehdään tyyppityöhuoneet ja tyyppilaboratoriot, jotka käyvät mahdollisimman monelle. Työhuoneitten kohdalla se onnistuikin, mutta laboratoriot ovat kyllä lähes kaikki erilaisia ja ne myös muuttuivat moneen kertaan, arkkitehti Matti Haapajärvi kertoo.