Paimion kaupungintalo-kirjasto

‑ Hanke lähti alkuun, kun ahtaissa ja epäajanmukaisissa tiloissa toimiva kirjasto tarvitsi uudet tilat. Kirjastotalo päätettiin rakentaa kaupungintalon tontille. Kun kaupungintalokaan ei enää täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia ja tilaongelma olisi joka tapauksessa pitänyt ennen pitkää ratkaista, tultiin siihen tulokseen, että paras ratkaisu on toteuttaa hankkeet samalla kertaa yhteisenä rakennuksena, Paimion kaupungin tekninen johtaja Outi Pekkala kertoo.

Samalla kaupungin keskeisellä mäellä on lähekkäin kolme keskusta: hengellinen (kirkko), hallinnollinen (kaupungintalo) ja sivistyksellinen (koulukeskus sekä nyt myös kirjasto).

Sekä uudessa kaupungintalo-kirjastorakennuksessa työskentelevien että siellä asioineiden antama palaute on ollut hyvin myönteistä: toimivuus on erinomaista, valoisuus ja väriharmonia luovat viihtyisyyttä. Suurista ikkunoista avautuvat näkymät kirkon ja kirkkopuiston suuntaan ja katsojassa syntyy vaikutelma, että maisema tulee ikään kuin talon sisälle.

‑ Joka päivä minäkin ihastelen sekä näitä ikkunanäkymiä että itse rakennusta. Kirjasto on upea ja auditorio varsinainen helmi. Se on sekä komea että kaunis ja tekniseltä varustelultaan tasokas, Outi Pekkala sanoo.

Kokonaissuunnittelusta ja arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Ark’Aboan kuuden hengen suunnitteluryhmä, pääsuunnittelijana Pia Helin. Urakkamuoto oli jaettu urakka, pääurakoitsija NCC Rakennus Oy Lounais-Suomi.

Uudisosan ja peruskorjattujen tilojen bruttoala on 4852 neliötä. Kaupungintalon laajennusosan kerrosala on 781 m² ja peruskorjattujen tilojen kerrosala 1 292 m². Kirjaston huoneala on 1200 neliötä ja auditorion pinta-ala 225 m². Rakennuskustannukset ovat 6,85 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa ja kalustus tehtiin 250 000 eurolla.

Rakennusmassa pilkottiin osiin

Nykyarkkitehtuuria edustava rakennus tehtiin rinnetontille, 1960-luvun tyylipuhtaan kaupungintalorakennuksen pohjoiskylkeen, hyvin lähelle keskiaikaista kivikirkkoa ja lähietäisyydelle 1920-luvun lukiorakennuksesta.

‑ Peruslähtökohta oli, että kirkkomaisema ei saa häiriytyä, sen arvokkuutta ei saa heikentää. Palautteenkin mukaan onnistuimme siinä, kirkkorakennuksen hallitseva asema ei heikentynyt, arkkitehti Pia Helin kertoo.

Talossa käytetyt värit ovat ympäristöstä: kirkon kivenharmaata, kellotapulin punaista ja lukiorakennuksen keltaista vähän ruskeampana. Puu tuo lämmön tuntua ja sitä on käytetty melko paljon, tammea, jota oli jo vanhassa kaupungintalossa. Esimerkiksi hallinto-osastojen muuten valkoisia seiniä jäsentävät tammilevyt ja punaiseksi maalatut levyt. Auditoriossa, kirjaston lukusaleissa ja parvella on tammiparketti, erikoispaksua umpipuuta oleva teollisuusparketti. Valtaosassa lattioita on harmaa kumimatto, jossa on kivikuviointia muistuttava pinta. Aulan lattia on ruskeanharmaata kuivapuristelaattaa.

Melko suuri rakennusmassa on pilkottu osiin niin, että rakennus vaikuttaa todellista pienemmältä. Hauska ratkaisu ovat kaksi punaista laatikkoa, kirjaston lukusalit, jotka katsojan mielikuvasta riippuen joko työntyvät ulos massasta tai ulkoa sisälle massaan. Kirjaston päätyjulkisivua rytmittävät ikkunoita rajaavat korkeat, ruskeankellertävät puuseinämät, jotka ulottuvat sisälle kirjastosalin puolelle elävöittäen myös sisätilaa. Rinteeseen upotetun rakennuksen koko näkyy vain alapihan puolelta, missä korkea ja leveä sisäänkäyntiportaikko vielä vahvistaa ison talon vaikutelmaa. Vanhan kaupungintalon julkisivut olivat puhtaaksi muurattua keltaista tiiltä. Vaalea julkisivurappaus yhdistää nyt rakennuskompleksin kaikki osat toisiinsa.

‑ Peruskorjauksessa hankalinta oli tekniikan mahduttaminen vanhan kaupungintalon mataliin tiloihin, varsinkin kun rakennuksessa on myös jäähdytys. Huonekorkeus oli paikoin vain 220 senttiä. Ja kun kaivettiin jo uutta, ei tiedetty vanhan osan kuntoa ja osittain se oli luultua huonompi.