Paavalin kirkon peruskorjaus

”Stadilaisten tsyrkka” sijaitsee Helsingin Vallilan kaupunginosassa aivan Sturenkadun ja Hämeentien kainalossa. Punatiilinen kirkkorakennus on eräänlainen rajapyykki tiiviin kaupunkirakenteen ja puutarhakaupungin riuttamaisessa maisemassa.

Paavalin puisto erottaa sen vilkkaasta suurväylien liikenteestä. Kirkon koskemattomuutta kaupunkikuvassa vahvistaa sen ympäri kiertävä, neljän kapean pikkukadun nelikulmainen väylä. Pienoiskortteli toimii ikään kuin kauniin ja harmonisen kirkkorakennuksen jalustana.

Kirkko 20-luvun hengessä

Punatiilikirkko edustaa 1920-luvun lempeähenkistä, mutta silti kaupunkirakenteessa vahvasti piirtyvää uutta klassisismia. Sen on suunnitellut arkkitehti Bertel Liljeqvist. Suorakirkon itäpäässä on runkohuonetta matalampi ja kapeampi kuori. Näiden liitoksesta nousee solakka, Campanile-tyyppinen torni, jonka pohjakerroksessa on sakaristo.

Bertel Liljeqvist suunnitteli kirkon yhteyteen myös asuin- ja kerhosiiven, joka jatkuu torniosasta suorakulmaisesti taittuvana massana. Näin kirkon ja siipirakennuksen väliin jää pieni sisäpiha, joka avautuu länteen Sammatintielle.

Kirkkosali on kolmilaivainen pseudobasilika. Kapeat sivulaivat ovat vain kulkuväyliä keskilaivan muodostaessa päätilan, jonka ylle kaartuu tynnyriholvi. Kuorin kattona on ristiholvirakenne.

Kirkkosali on kaunis. Sisätilan alkuperäinen väri on ollut murretun harmaa. Vaaleansävyisen sisämaalauksen suunnitteli taiteilija Antti Salmenlinna. Taitelija Gunnar Finne on muotoillut mm. urkujen sivuille sijoitetut enkelit ja kuvanveistäjä Elias Ilkka alttarin yläpuolella olevan puisen krusifiksin.

Hanke

Rakennuttajan tavoitteena on ollut modernisoida toimitilat, korjata kirkkosali, seurakuntasalit ja sisäpiha suojelutavoitteiden mukaisesti. Väritys on palautettu Antti Salmenlinnan aikaiseen asuun.

Länsipäätyyn rakennettiin tuulikaappi, jotta sisääntulon yhteydessä olevaa eteishallia voidaan hyödyntää mm. näyttelytilana.

Merkittävä kirkkosalia koskeva muutos on ollut kuoripään kehittäminen yleiskäyttöön. Näin kirkon etuosa on mahdollista kalustaa erityyppisiä kokoontumisia varten.

‑ Olemme suunnitelleet alueen niin, että vanha muoto voidaan tarvittaessa palauttaa. Korvasimme kuorin portaat siirrettävillä porraselementeillä, samoin kaksi etummaista penkkiriviä ovat siirrettäviä. Alttarin edessä olevan lattian alle asennettiin lattialämmitys. Näin salin etutilassa voidaan järjestää esimerkiksi lasten tilaisuuksia. Sakaristo on säilytetty ennallaan.

Kolmikerroksisen siipirakennuksen tiloja piti sen sijaan uudistaa merkittävästi, koska Hermannin seurakuntatoiminnot siirrettiin Paavalin kirkon yhteyteen. Talossa on nyt moderni IV-tekniikka ja uusi henkilöhissi, kertoo arkkitehti André Schütz.

Toinen porrashuone jouduttiin paloteknisistä syistä uusimaan kokonaan. Tehostettu käyttö vaati lisää palokaistaleveyttä. Hissi sijoitettiin toiseen porrashuoneeseen. Vanhat portaat olivat onneksi niin leveät, että niiden keskelle voitiin purkaa tila hissinousulle ja tarpeeksi kaistaleveyttä säilyi vielä palopoistumistielle.

Vanhat saniteettitilat muutettiin laitoskeittiöksi. Kerroksissa tiloja on muutenkin rationalisoitu muuttamalla huonejärjestystä.

Vaativaa suunnittelutehtävässä on ollut uuden talotekniikan sijoittaminen niin, että muutos on tuskin huomattavissa. Kirkkosalin kohdalla tehtävä on ollut helpompi, koska sen ilmanvaihto säilyi tekniikaltaan entisen kaltaisena. Seurakuntasalien ulkonäköön ei saanut tulla muutoksia, vaikka talotekniikka liitettiin uuteen tulo- ja poistoilmajärjestelmään. Myös kirkon kuparikatot uusittiin ja patinoitiin.

Ei kirkkoa ilman urkuja eikä akustiikkaa

‑ Kirkon pneumaattiset pääurut urkulehterillä kunnostetaan, mutta säilytetään rakenteellisesti alkuperäisen kaltaisena, mikä on hyvä, koska tämäntyyppisiä urkuja ei ole enää monia jäljellä sen paremmin kuin niiden korjaajiakaan. Suunnitteilla ovat myös uudet kuoriurut ja toivon mukaan molemmat urut ovat käytössä vuonna 2005, kertoo arkkitehti Carl-Johan Slotte.