Pääkonttorin päivitys

VVO toimi Helsingissä aiemmin kolmessa paikassa. Uusi toimitalo rakennettiin vanhan pääkonttorin viereen. Muitakin vaihtoehtoja tosin tutkittiin. – Koettiin, että valtakunnalliselle toimijalle Mannerheimintie on oikea paikka, ollaan näkyvissä kadun varressa, kertoo VVO:n teknisen yksikön johtaja Tapio Päivinen.

Vanhaa, vuonna 1990 valmistunutta taloa ei lähdetty laajentamaan, koska sen tilat koettiin vanhentuneiksi. – Talo rakennettiin aikanaan tiukalla budjetilla, ja siitä tuli vähän riisuttu malli, Päivinen toteaa. Vanhaan kiinteistöön liittyi asuntosiipiä, niiden muuttamista toimistotilaksi myös tutkittiin. – Ratkaisu olisi ollut kallis, joten asunnot ovat talossa edelleen asuntoina.

Vanha kiinteistö on kuitenkin liitetty yhdyskäytävillä uuteen ja säilytetty VVO:n omistuksessa. Tilat on vuokrattu ulkopuoliselle käyttäjälle alkuun kolmeksi vuodeksi, joten mahdollisesti kasvaviin tilantarpeisiin on tätä kautta varauduttu.

Tärkeää talossa oli saada kaikki toimijat saman katon alle. – Tilanne oli ollut hankala sekä omalle väelle että asiakkaille. Etenkin yhteinen ruokala on osoittautunut mainioksi, moni asia tulee hoidettua ihan ohimennen, Päivinen toteaa.

Viereinen tontti on Kansanterveyslaitoksen käytössä. Suunnitteluvaiheen projektinjohtokonsultiksi VVO valitsi Ralexnet Oy:n, rakentamisvaihe johdettiin omin voimin. Senaatti-kiinteistöjen ja muiden osapuolten kanssa käytyjen lukuisten neuvottelujen jälkeen tontti onnistuttiin hankkimaan, ja yhteistyössä kaavoittajan kanssa valmisteltiin poikkeuslupa. – Aikataulusyistä kaavamuutos toteutettiin vasta rakennusluvan hakemisen jälkeen, kertoo Ralexnet Oy:n toimitusjohtaja Olli Huhti.

Tontti on suhteellisen ahdas toteutetulle rakennukselle. Vaikeusastetta nostivat tarve sopeuttaa uudisrakennus viereiseen vanhaan pääkonttoriin sekä toisaalta ympäristöön. Naapurikiinteistöt asettivat reunaehtoja esimerkiksi liikenteen ja kunnallistekniikan verkostojenkin järjestelyille.

Tavoitteena arvonsa säilyttävä rakennus

VVO valitsi arkkitehdin pyytämällä tarjoukset viideltä toimistolta. – Pyysimme myös näkemyksiä siitä, miten tarjoajat ratkaisisivat tehtävän, kertoo Tapio Päivinen. Ralexnet kilpailutti muut suunnittelijat sisustussuunnittelijaa lukuun ottamatta, tämän valitsi puolestaan arkkitehti.

Arkkitehdiksi valitulle professori Hannu Huttuselle VVO halusi antaa taiteilijan vapauden. Toisaalta sosiaalisen vuokra-asuntotuotannon rakennuttajana VVO ei voi sortua kerskakulttuuriin. – Köyhän on rakennettava hyvää, joka säilyttää arvonsa, muotoilee Tapio Päivinen. – Talo voidaan tarvittaessa milloin tahansa muuttaa rahaksi. Huonosti suunniteltuun taloon ei tahdo saada edes vuokralaisia. Tavoitteeksi asetettiin näyttävyys, mutta ilman tuhlausta. Yksinkertaista mutta kaunista.

Projektin johto organisoi suunnittelun tukiryhmän, jonka kautta käyttäjien viestit tuotiin myös työmaakokouksiin. – Käyttäjät eivät kuitenkaan suoraan osallistuneet päätöksentekoon. Ihmiset sitoutuvat kun pääsevät vaikuttamaan, toisaalta kokousten sujumiseksi väkimäärää ei voi kasvattaa, kertoo Tapio Päivinen.

– Tukiryhmän kautta saatiin tietoa käyttäjien toivomuksista ja nykyisistä toimintatavoista, mutta ratkaisut oli kuitenkin tehtävä kokonaisuuden kannalta järkevällä tavalla, toteaa Olli Huhti. – Tukiryhmässä voitiin myös testata sitä, miten ehdotetut ratkaisut otetaan vastaan.

Uudisrakennus sopeutuu vanhaan

Kaupunkirakenteessa VVO;n pääkonttori asettuu Pikku-Huopalahden kaupunginosan nurkkaukseen. Talon eteläpuolella umpikorttelirakenne muuttuu; Kansanterveyslaitoksen rakennukset sijaitsevat vapaasti puistomaisessa ympäristössä. VVO:n uudisrakennus sitoutuu arkkitehtuuriltaan umpikorttelien maailmaan jatkaen Pikku-Huopalahden korttelistoa mittansa verran etelään.

Vanhan pääkonttorin nurkka huipentuu rakentamisajankohdan arkkitehtuurille ominaiseen tornirakennelmaan. Uuden pääkonttorin sisäänkäynti sijoittuu kuitenkin talon vastakkaiseen päähän. Vanhan tornin kanssa ei kannattanut lähteä kilpailemaan, toteaa Hannu Huttunen. – Veistoksellinen ja plastinen muoto tuo monumentaalisuutta toisilla keinoilla.

Vanhan pääkonttorin linjoja pyrittiin jatkamaan uudisrakennuksessa, samalla kuitenkin tuoden yhdyskäytävät sisältävä saumakohta selvästi esiin.

Vanha rakennus vaikutti myös uudisrakennuksen kerroskorkeuteen, koska kaavan räystäskorkeus oli mitoitettu sen mukaan. – Vanha kerroskorkeus oli ainoastaan 3150 mm, kun nykyisin tarvittaisiin 3600 mm. Tässä päädyttiin 3400 mm kerroskorkeuteen. Se tiedettiin liian tiukaksi, mutta arvioitiin sen riittävän tarkasti käytettynä. Mutta kyllä se tuotti paljon ongelmia, Huttunen toteaa.

Pääsisäänkäynti tuli eteläpäätyyn monesta syystä. Mannerheimintielle ei sallittu uusia liittymiä, mutta entisiä oli lupa hyödyntää. Kansanterveyslaitoksen tontille oli säilytettävä ajoyhteys, samalla VVO:n pääkonttorille saatiin katoksen suojaama saattoliikennesilmukka, joka vanhasta pääkonttorista puuttui. Sisäänkäynnin sijainti L-kirjaimen muotoisen rakennuksen kulmauksessa on myös talon sisäisen liikenteen kannalta perusteltu.