Oulun yliopiston Tietotalo 2

Rakennuksen suunnitellut helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy on työskennellyt Oulun yliopiston rakennusten parissa jo lähes neljäkymmentä vuotta. Yliopiston perustamisvaiheessa vuonna 1968 pidetyn arkkitehtikilpailun voiton vei nykyisin jo eläkkeellä oleva arkkitehti Kari Virta.

Voitto oli ensimmäinen askel toimiston Oulun yliopistolle tehtyjen suunnitteluhankkeiden pitkässä sarjassa.

‑ Vuosien varrella vaatimukset erityisesti talo- ja tietotekniikan osalta ovat muuttuneet suuresti, kertoo kohteen pääsuunnittelija, arkkitehti Eino Leinonen.

Toimiston suunnitelmista 1970-luvulla toteutettiin matematiikan, fysiikan, kemian, geo- ja biotieteiden laitokset sekä sähkö- ja prosessitekniikan osastot. Seuraavana olivat vuorossa kasvitieteellinen puutarha, koe-eläintarha, pääkirjasto ja humanistinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta. Yliopiston rakentamisen nykyiset ja tulevat suuntaviivat määritti toimiston valmistama maankäyttösuunnitelma vuonna 1995. Kolme vuotta myöhemmin rakennuskohteiden suunnittelu jatkui yliopiston päärakennuksen arkkitehtikilpailun voitolla.

Tietotalon vuonna 2001 toteutettu ykkösvaihe valmistui vuonna 2001. Pitkälti samaa konseptia käyttävän Tietotalo 2.n suunnitteluun valittiin sama suunnitteluryhmä erikoissuunnittelijoita myöten. Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy:n lisäksi mukana olivat oululainen Insinööritoimisto Rantakokko & Co Oy rakennesuunnittelijana ja LVISA-suunnittelun tehnyt Insinööritoimisto Olof Granlund Oy. Kohteen projektiarkkitehtina toimi arkkitehti Hanna Pitkänen.

Tekniikkaa ja tietoa

 Tietotalon kakkosvaihe jakaantuu kahteen rakennukseen, sähköosaston lisäosaan ja tietojenkäsittelytieteiden uuteen osaan. Yhteenlaskettua kerrosalaa on 8 930 neliötä, josta uusi osa vie kaksi kolmasosaa. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 16,7 miljoonaa euroa, johon yliopiston puhdastilatekniikka tuo vielä oman lisäkustannuksensa.

Aikoinaan paikalle oli suunniteltu Rakennustekniikan osaston rakennusta. Valtakunnalliset päätökset lopettivat kuitenkin rakennuspuolen DI-koulutuksen Oulusta kokonaan, ja paikka vapautui tietojenkäsittelytieteiden opiskelijoiden käyttöön. Erityisesti Tietojenkäsittelytieteiden laitokselle uusi rakennus on tärkeä, sillä aikaisemmin laitoksen tilat olivat hajasijoitettuna eri puolelle kampusta.

Arkkitehtuurin ulkoinen ilme kertoo muuttuneista ajoista. Aikaisempien betonipintaa kirjomien perusvärien tilalle on tullut hillitympää harmaata ja sinivihreää. Osaltaan uuden väri-ilmeen takana on arkkitehdin kanssa työskennellyt taidemaalari Jorma Hautala.

Sähkö- ja tietotekniikan toimintojen lisäksi tietotalo 2:ssa sijaitsee mikro- ja nanoteknologiakeskus, jonka puhdastilat tulevat myös yliopiston muiden laitosten käyttöön. Noin neljän miljoonan euron puhdastilaurakan yliopisto toteutti erillisenä muusta rakennusurakasta. Senaatti rakennutti ja omistaa tilan raamit, yliopisto rakennutti ja ylläpitää sisälle tulevat rakenteet ja tekniikan itse.

Elinkaaritavoitteet etusijalla

 Hankkeen rakennuttajan Senaatti-kiinteistöjen määrittämät vaatimukset rakennuksen eri rakennusosien käyttöiälle, muunneltavuudelle ja elinkaaritaloudelle olivat nykymallin mukaisesti varsin tiukat. Laajennuksen tavoitekäyttöiäksi määritettiin 100 vuotta, kunnioitettava tavoite, jolle voi hakea perspektiiviä Turun ja Helsingin yliopistojen historiallisista rakennuksista.