Oulun yliopiston Tietotalo

Toisessa vaiheessa nelikerroksinen, kolmen lamellin rakennus saa neljännen siiven. Samalla rakennetaan Linnanmaan yliopistoalueelle myös tietojenkäsittelytieteiden laitos. Mikäli yliopisto saa myönteisen rahoituspäätöksen, toinen vaihe valmistuu vuonna 2004.

Tietotalon rakentamistarve on suoraa seurausta Oulun seudun ja koko Suomen panostamisesta tietotekniikkaan. Puolessa vuosikymmenessä sähkötekniikan osaston aloituspaikkojen määrä on lähes kolminkertaistunut. Ala pitää sisällään elektroniikkaa, optoelektroniikkaa, mittaustekniikkaa ja mikroelektroniikkaa sekä tietotekniikkaa ja tietoliikennetekniikkaa. Lisäksi Oulun yliopistossa tietojenkäsittelytieteiden aloituspaikkoja taloustieteiden tiedekunnassa on lisätty huomattavasti.

Sähkötekniikan osaston hallinnossa työskentelevä suunnittelija Eero Savolainen kertoo, että vanhoissa tiloissa pärjättiin niinkin pitkään opiskelun muuttumisen ansiosta. Aina 80-luvun alkupuolelle asti diplomi-insinööriopinnot sisälsivät paljon laboratorioissa tehtäviä harjoitustöitä ja yliopiston painotuksessa elektroniikan osuus oli suuri. Opintojen muuttumisen myötä laboratoriotiloja tarvittiin yhä vähemmän ja niitä muutettiin henkilötiloiksi, kunnes raja tuli vastaan. Nyt painopiste on tietotekniikassa, ja harjoitustyöt tehdään tietokoneella. Uudessa rakennuksessa ATK-luokkia onkin kuusi, kun niitä vanhoissa tiloissa oli vain kaksi.

Muistumia vanhaan

Oulun yliopiston 1960- ja 1970-luvuilla rakennetut vanhat osat edustavat arkkitehti Eino Leinosen mukaan (Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy) harvinaista strukturalistista suunnitteluideologiaa. Yliopistorakentamisessa se sijoittuu 1960-luvun murrokseen, jossa yliopisto muuttui eliitin yliopistosta massayliopistoksi. Perusajatuksena Tietotalon suunnittelussa oli sopeuttaa uusi rakennus samaan perinteeseen vanhojen osien kanssa. Tietotalo on oman aikansa rakennus, mutta suhteessa entiseen.

- Materiaali- ja värimaailma on samantyyppinen kuin vanhoissa osissa, mutta vanhojen osien ideoita on käsitelty ikään kuin kontrapunktisesti; uusi tuo muistumia vanhasta. Kun esimerkiksi vanhoissa osissa hallitseva materiaali oli harjattu betoni yhdistettynä polttomaalattuun alumiiniin, niin uudessa rakennuksessa hallitsevana materiaalina on teräsohutlevy, harjattua betonia on vähemmän, Leinonen kertoo.

Tietotalon julkisivun ikkunoiden rytmitys on sama kuin viereisessä vanhassa osassa. Julkisivumateriaalina on käytetty Rannilan vasta markkinoille tuomaa Oxford Design -julkisivupeltiä pystyyn ja vaakaan asennettuna.

Erityisesti aulatiloihin on tuotu myös muistumia vanhojen osien räväkästä 60-lukulaisesta värimaailmasta, sofistikoidumpana versiona tosin. Kohteen värisuunnittelijana toimi arkkitehtien kanssa paljon yhteistyötä tehnyt taiteilija Jorma Hautala. Hauskan muistuman menneiltä vuosikymmeniltä tuovat myös arkkitehdin kahvioaulaan valitsemat ultramariinin siniset ja punaiset 50-lukulaiset Charles Eames -tuolit.

Niin erillinen rakennus kuin onkin, Tietotalo yhdistyy Oulun yliopiston muiden rakennusten tavoin kaikki laitokset yhdistävään keskiväylään. Muuten rakennuksen lävistää pääsisäänkäynnistä avautuva leveä pääkäytävä, joka liittää lamellit yhteen. Lamellien väleissä on korkeat aulatilat helpottamassa orientoitumista tilaan.

Kulunvalvontaa ja yhteistä tilaa

Tilaohjelmassa arkkitehti halusi viedä eteenpäin ajatusta siitä, että tämän päivän yliopistomaailmassa tarvitaan tiloja, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan.
- Organisaatiot uudistuvat ja yliopistomaailmassakin tiimityöskentely nousee entistä keskeisemmäksi työtavaksi. Se tuottaa uudenlaisia tilakonsepteja. Tässä rakennuksessa on jo liikahdusta yhteisöllisempään suuntaan, Eino Leinonen pohtii.