Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan pääräkennus

– Rakennuttajan kohteelle asettamien vaatimusten mukaan ratkaisun tuli olla kestävä, laadukas, helposti korjattava ja muunnettava sekä nykyaikaisen talotekniikan vaatimukset täyttävä. Kohteen tuli ennen kaikkea olla käyttäjien tarpeisiin sopiva, kertoo yliarkkitehti Tero Paldanius Senaatti-kiinteistöt Pohjois- ja Itä-Suomen alueelta.

Suunnittelusta järjestettiin arkkitehtikilpailu ns. ideakilpailuna. Kaikki neljä ilmoittautumisten perusteella saapunutta ehdotusta olivat Paldaniuksen mukaan käyttökelpoisia ratkaisuja. Voittanutta Kieppi-ratkaisua Paldanius luonnehtii kahdella sanalla: rationaalisin ja toiminnallisin.

Tilojen sisäiset yhteydet olivat hyvät ja spiraali rakenne kiersi onnistuneesti kahden massan väliin, mikä kevensi rakennuksen massavaikutelmaa. Kiepissä kaikki tilat olivat valoisia ja yleiset tilat, luentosali, ala-aula ja ravintola, niveltyivät hyvin yhteen. Onnistuneet laboratoriotilat, erikoistekniikka väliseinäratkaisuineen ja työtilojen sijoitteluineen ulkokehälle kruunasivat onnistuneen kokonaisuuden.

Muunneltavuuteen varauduttu

Tilat oli suunniteltu siten, että väliseinämuutosten yhteydessä ei tarvita lattiaremontteja. Lvi- ja sähköasennuksissa on tietyillä vyöhykkeillä varauduttu siihen, että laboratoriotiloja voidaan myös laajentaa tarpeen mukaan.

– Voittaneessa ratkaisussa nimenomaan tämä oli mietitty valmiiksi, Paldanius lisää.

Kiepin suunnittelusta vastannut arkkitehti Antti-Matti Siikala Arkkitehtitoimisto Sarc Oy:stä Helsingistä kertoo suunnittelun lähteneen rakennuttajan määräämästä tilaohjelmasta ja rakennuskustannuksista.

– Rakennuttajan tavoite oli nämä reunaehdot täyttäen saada arkkitehtonisesti korkeatasoinen, elinkaarikustannuksiltaan järkevä sekä ekologisesti kestävän kehityksen mukainen lopputulos.

– Kieppi myös toteutettiin suunnitelman mukaisesti siten, että toiminnallisia muutoksia ei tarvinnut tehdä, vaikka hanke toki vielä kehittyi yksityiskohdissaan. Kilpailuvaiheen ehdotuksessa esimerkiksi kiepille kääntyvät aulatilat olivat vaaleita ja lasisia. Toteutusvaiheessa mukaan tuli lämmin puu vastakohdaksi tehokkaille laboratoriotiloille ja tarkoituksenmukaisempi, hieman umpinaisempi sisäikkunamaailma, Siikala kertoo.

– Tekstiilitaiteilija Outi Martikaisen mustanpuhuvat, kuvioidut vaimennusseinät pääportaan vieressä sekä auditoriossa tulivat mukaan niin ikään toteutussuunnitteluvaiheessa, Siikala muistuttaa.

Paldanius sanoo, että muunneltavuus tai pikemminkin sen puute on ollut ongelma suomalaisessa julkisessa rakentamisessa jo pitkään. Sama ongelma on koskenut Senaatti-kiinteistöjen isännöimiä rakennuksia.

– Nykyisin on arkipäivää, että toiminta muuttuu nopeastikin, kun aikaisemmin samat tilat saattoivat palvella täsmälleen samaa tarkoitusta ja samaa käyttäjää vuosikymmenestä toiseen. Nykyisin vuokralaisen tarpeiden muuttuminen asettaa tiloille aivan uusia vaatimuksia. Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan uudessa päärakennuksessa muunneltavuus on tilojen käytön lähtökohta, Paldanius kertoo.

Vaihdettava julkisivu

Kohteen rakennesuunnittelijaksi valittu insinööritoimisto Magnus Malmberg Oy toi Kieppiin aivan uuden julkisivuratkaisun, jota voi pitää innovatiivisena.

Julkisivun sisäpinnassa on teräsverhoiltu, lämmöneristetty betonielementti ja ulkopintana sisäelementtiä suojaava, betoninen kuorielementti. Alun perin tätä ratkaisua ei ollut voittaneessa ehdotuksessa, mutta se kehitettiin suunnitteluvaiheessa yhteistyössä työmaan vastuuhenkilöstön kanssa.

Edellä mainittu ratkaisu sopi hyvin myös siksi, että aikataulullisesti julkisivut saatiin nopeasti umpeen ja sisätyöt käyntiin.