Oulun Kansainvälinen koulu

Rakennus monessa mukana

Alun perin koulu rakennettiin Oulun yliopistolle harjoittelukouluksi 50- ja 60 -lukujen vaihteessa. Paikka määräytyi Alvar Aallon luonnosteleman, mutta muilta osin toteuttamattoman Koskikeskuksen yliopistokampuksen mukaan. Suunnittelijoina toimivat arkkitehdit Matti Lampén ja Märta Blomstedt.

Harjoittelukoulun siirryttyä Linnanmaan yliopistoalueelle vuodesta 1993 rakennuksessa toimi yliopiston Rakentamistekniikan osasto. Osaston lopettamisen jälkeen Oulun kaupunki osti rakennuksen vuonna 2002. Peruskorjaushankkeesta päätettäessä mukaan haluttiin rakentaa myös vaikeavammaisille lapsille tarkoitettu Leinonpuiston koulu.

‑ Monikäyttöisyys ja yhteiskäyttö ovat tänä päivänä vakioratkaisuja kunnallisessa rakentamisessa, toteaa Oulun kaupungin rakennuttajapäällikkö Jouni Rautiala. Kokonaisuudella onkin useita käyttäjiä; Oulun kansainvälinen koulu, Oulun lyseon IB-lukio, Leinonpuiston vaikeavammaisten lasten erityiskoulu, sekä pienemmässä määrin myös Oulu-Opisto ja Myllytullin koulu.

‑ Suunnittelun lähtökohtana oli rakennuksen 1960-lukulainen funkkisarkkitehtuuri. Korjaus ja lisärakennus haluttiin toteuttaa alkuperäistä ajatusta kunnioittaen, kertoo pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Aarne von Boehm.

‑ Peruskorjauksen osalta haluttiin pitäytyä rakennuksen sisällä ja pitää julkisivut sekä ulkoasu entisellään. Uudisosan tuli sopeutua vanhaan, mutta erottautua kuitenkin tämän päivän tuotteeksi.

Runko paljaaksi

Työ aloitettiin erillisellä, mittavalla purku-urakalla. Lähes yhdeksän tuhannen neliömetrin koulu riisuttiin runkoa myöten puhtaaksi: pintamateriaalit, kevyet väliseinät, alakatot ja talotekniikka poistettiin, osin asbestipurkutöinä. Rapatusta julkisivupinnasta poistettiin viidennes huonokuntoisena. Kaikki ikkunat ja ovet purettiin. Vesikate sai jäädä.

Purkutyön jälkeen rakennusurakka päästiin aloittamaan paljaaksi riisutun rakennusrungon päälle. Rakennusurakan voitti Viherrengas Järvenpää Oy.

‑ Perusteellinen kuntotutkimus antoi osviittaa suunnitteluun ja rakennustyön suorittamiseen, kertoo projektipäällikkö Veli Mettovaara rakennuttajakonsulttina toimineesta Pöyry CM Oy:stä.

‑ Alapohjan ryömintätilassa tiedettiin olevan kosteusriskejä. Varsin korkeassa suljetussa tilassa oli muun muassa muottilaudat jätetty rakennusvaiheessa purkamatta.

Nyt kaikki laudoitukset poistettiin, betonipinnat desinfioitiin ja humuspitoista perusmaata korvattiin sepelikerroksella kapillaarisen nousun estämiseksi.