Mittatekniikan keskus

Mittatekniikan keskus oli ollut useassa osoitteessa hajallaan: nyt tavoitteena oli koota mittanormaalijärjestelmän tilat yhteen toimipisteeseen, ja lähelle tärkeimpiä tutkimuskumppaneita, valaisee projektipäällikkö Markku Koskinen MIKESistä kohteen syntyä. Uudisrakennuksella saatiin myös tarpeellista lisätilaa, koska henkilömääräennusteet näyttivät kasvua.

Juha Muttilainen Senaatti-kiinteistöistä kertoo, että näin erityislaatuisen hankkeen kohdalla rakennuttajan vaativimpia tehtäviä oli löytää parhaat mahdolliset yhteistyökumppanit suunnittelutehtäviin. Tekijöiden löydyttyä käyttäjien ja toteutusorganisaation tiivis vuorovaikutus oli ensiarvoisen tärkeää. Keski-Eurooppaan tehdyn tutustumismatkan tuliaisina tilojen sijoittelua muutettiin vielä luonnosvaiheessa.

Talo tekniikalle

MIKESissä toimi arkkitehtina Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy, jolla oli ennestään kokemusta muun muassa yliopistollisten laboratoriotilojen suunnittelusta. Arkkitehti Eino Leinosen mukaan Mittatekniikan keskuksen alasta noin 30 % on laboratorioiden olosuhteiden luomisessa tarvittavan talotekniikan, pääosin ilmanvaihtokoneiden, tiloja. Eniten häiriöitä tuottavat laitteet, esimerkiksi jäähdytyskoneet ja varavoimageneraattori pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman kauas laboratorioista.

Toiminnallisesti rakennus jakautuu erityisominaisuuksia vaativaan metrologian osaan, sekä akkreditoinnin, hallinnon ja koulutuksen osaan, joka puolestaan on lähinnä normaalia toimistoarkkitehtuuria. Eri osioita yhdistää valokuilu, joka johtaa luonnonvaloa myös talon sisäosiin. Sisäosien hillityn tyylikäs värimaailma on Virta Palaste Leinonen Arkkitehdit Oy:n sisustajan Urmas Virran käsialaa. Talon ulkomuoto pyrittiin sopeuttamaan Otaniemen ympäristöön, ja esimerkiksi tiili pintamateriaalina oli jo kaavassa määrätty, arkkitehti Leinonen selventää.

Kohde toteutettiin projektijohtopalvelumallilla, jossa rakennuttajakonsulttina toimi ISS Proko Oy. Rakennuttajakonsultti hoiti rakennuttamistehtävät, valvontatehtävät sekä työmaan johtotehtävät. Koska pääurakoitsijaa ei ollut, tehtäviin kuuluivat lisäksi yhteensovitusvelvollisuudet. Toteutusmalli tarkoitti noin 110 eri urakan ja tilauksen tekoa tilaajan hankintoina, kertoo rakennuttajakonsultti Aki Havia.

Koska vastaavaa kohdetta ei oltu aiemmin Suomessa tehty, MIKES oli paljolti koerakennushanke. Tämä aiheutti paljon yksityiskohtien hiomista suunnittelijoiden ja käyttäjien kanssa. Rakennus- sekä talotekninen vaativuus oli Havian mukaan tavanomaiseen rakentamiseen tottuneille urakoitsijoille erittäin haasteellista, ja edellytti kunkin urakoitsijan työnjohdossa ja laadunvarmistuksessa tarkkuutta.

Vaimennusta ja häiriösuojaa

Rakennusinsinööri Timo Luukka rakennesuunnittelusta vastanneesta Aaro Kohonen Oy:stä kertoo, että kaikki MIKESin rakennusosat, seinät, palkit, tasot ja perustukset sekä ulkopuoliset katokset yms. on yhdistetty maadoitusverkkoon. Elementti- ja paikallavalurakenteiden suunnittelussa ja valmistuksessa tämä jouduttiin huomioimaan poikkeuksellisesti hitsaamalla raudoitukset 1,2 m:n verkkoon. Tällainen “Faradayn häkki” suojaa laboratorioita ulkoisilta häiriöiltä radiotaajuuksiin asti. Herkimpiä sähköisiä mittauksia varten rakennuksessa on 12 kappaletta sähkömagneettisilta häiriöiltä suojattua “peltihuonetta”. Verkkovirrasta peräisin olevien häiriöiden minimoimiseksi huoneet varustettiin optisella kuituvalaistuksella ja symmetrisellä suodatetulla sähkönsyötöllä. Mittaussähkö ja käyttösähkö ovat laboratorioissa eri verkoissa.

MIKESin tärinäherkkien tilojen rakenteissa käytettiin paikallavalu- ja kuorilaattatekniikkaa. Rungon kautta kulkevien äänten eristämiseksi rakennus jaettiin useisiin 50‑100 mm:n ilmaväleillä erotettuihin osiin. Tärinäherkät tilat irrotettiin liikuntasaumoilla ympäröivistä rakenteista. Herkille mittauspöydille suunniteltiin ilmajousitettujen tärinäneristimien varaan perustetut massiiviset betonipedit, ns. inertiablokit. Mittapöytien rungot ovat uretaanilla täytettyjä teräsputkia. Kohteen vaativuudesta kertoo, että sallitut amplitudit kohteessa olivat nanometriluokkaa. Kohteen värähtelyteknisenä asiantuntijana toimi diplomi-insinööri Jukka Sarilo Aaro Kohonen Oy:stä.

Ilmaa kiertoon

Maanpäällisissä laboratorioissa on perusideana sipulimainen rakenne, jossa ytimessä olevia laboratorioita suojaavat ulkoilman lämpötilanvaihteluilta käytävät, toimistohuonevyöhykkeet, ja uloimpana aurinkosuojasäleiköt. Talon 36 laboratoriota on jaettu 20 lohkoon, joista kullakin on oma lämpötilan tarkkuussäädöstä vastaava kiertoilmakoneensa. Lämpötilavaatimuksiltaan tarkimmat laboratoriot toteutettiin luonnostaan tasalämpöisiin maanalaisiin kerroksiin “huone huoneessa” periaatteella. Varsinainen mittaustila sijoitettiin isomman tilan sisään siten, että mittaustilan ilma huuhtelee kiertoon palatessaan välitilaa. Näillä ratkaisuilla ja rakennusautomaatiota terästävän erikoisautomaation ilmastointilaitteilla tähdätään siihen, että mittauksissa vaadittu asetuslämpötila (20°C) voidaan toteuttaa 0,01 asteen tarkkuudella. Laboratoriovalaisimien ja kuumien uunien lämmittämä ilma johdetaan suoraan putkia pitkin takaisin kiertoon. Suurin osa laboratorioista toteutettiin lattiapuhallus-periaatteella, poikkeuksena puhtaimpia olosuhteita vaativat massametrologian tilat kattopuhalluksena ja kosteuslaboratorio seinäpuhalluksen avulla. Ilmastointikanavaa rakennuksessa on noin kuusi kilometriä ja ilmastointikoneitakin 41 kappaletta.

Mittatekniikan keskus kaikkine erityispiirteineen on harvinainen rakennusprojekti, joka osuu suunnittelijan ja rakentajan kohdalle vain kerran.