Metsokankaan koulu

Metsokangas on osa Kaakkurin suuraluetta. Oulun kaupungin Tilakeskuksen projektipäällikkö Ari Vanttaja sanoo, että alueen kehitys ja väestörakenne edellyttävät toteutetun kaltaista palvelujen rakentamista.

– Sinne on noussut uudisasutusta hyvin nopeasti. Väkiluvultaan Kaakkuri ja Metsokangas vastaavat yhdessä jo keskikokoista maalaiskuntaa, kertoo Vanttaja.

Suuralueella toimii ennestään vuonna 2004 ovensa avannut Kaakkurin koulu, jossa on noin 900 oppilasta 1.–9.-luokilla. Rakennuksessa on myös noin 100 lapsen päiväkoti. Yhtenäiskoulusta on alueen asukkailla näin siis jo kokemuksia.

Metsokankaan monitoimitalon suunnittelu aloitettiin 2006 elokuussa ja varsinaiset rakennustyöt alkoivat vuotta myöhemmin. Ne toteutettiin puolessatoista vuodessa.

– Täytyy sanoa, että hieman liian tiukaksi meni. Suunnittelu oli tehtävä nopeasti ja osittain sitä jouduttiin tekemään työmaallakin. Projekti kuitenkin saatiin onnellisesti päätökseen, Vanttaja toteaa.

Vielä toistaiseksi elo Metsokankaan monitoimitalossa on leppoisaa. Päiväkoti sekä 1.–3.-luokat aloittivat viime syksynä. 2009 syksyllä vauhti kasvaa, kun rakennuksesta tulee reilusti yli 500 koululaisen opinahjo. Tuolloin myös 4.–9.-luokkalaiset asettuvat taloksi. Päivähoidossa ja esikoulussa olevat mukaan laskien tiloissa on silloin päivittäin noin 700 lasta.

– Siinä sitä oli haastetta. Jonkinlaisia paineita tuli, kun alkoi miettiä, että yksi ja sama pieni ihminen saattaa touhuta vuoden vanhasta 15-vuotiaaksi näiden samojen seinien sisällä. Tavoitteena oli, että rakennuksessa on helppo orientoitua ja kaikkialle on lyhyt matka, kertoo projektiarkkitehti Ari Järvinen Arkkitehtitoimisto Huttu-Hiltunen Oy:stä.

Monitoimitalon pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Seppo Huttu-Hiltunen.

Talon käyttäjien edustajat, koulun rehtori Kalle Komulainen ja päiväkodin johtaja Sirpa Tenhu olivat alusta saakka mukana suunnittelussa. Siitä oli Järvisen mukaan merkittävästi apua ratkaisujen tekemisessä.

Nokkelia yksityiskohtia

Monitoimitalo sijaitsee Metsokankaan korkeimmalla paikalla, mäen päällä. Tummanpuhuvan, tiilipintaisen rakennuksen sisäänkäyntejä korostetaan väripinnoilla. Rakennusta lähestyttäessä päiväkotiosa pysäyttää ja ohjaa tulijan automaattisesti pääsisäänkäynnille.

Kaksikerroksisessa rakennuksessa on viisi siipeä, jotka ryhmittyvät suuren keskusaulan ympärille. Aula kokoaa koululaiset muun muassa ruokailuun. Päiväkotilaiset ruokailevat samassa aulassa, mutta omassa tilassaan. Opettajainhuone on saanut käyttäjiltään nimen ´pedagoginen kahvila´. Se sijaitsee näyttävästi toisessa kerroksessa yhteistilan päällä.

Hulppean aulan katossa on oululaistaiteilija Kirsti Muinosen suuri taideteos, joka tulee valmistuessaan ulottumaan sisäänkäyntien ulkopuolelle saakka.

Yksityiskohtia on mietitty huolella. Yksi oivallus on liikuntasalissa perinteisesti sijaitsevan esiintymiskorokkeen hyödyntäminen musiikkiluokkana. Tekniikka ja valaisimet ovat aina valmiudessa. Kun peräseinän ovet avataan, takana olevasta musiikkiluokasta tulee näyttämö. Muulloin se on opetuskäytössä ja omassa rauhassaan siiven päädyssä.

Jumppasalin puolapuut, köydet, renkaat ja tanssiharjoittelussa käytettävät pelit on piilotettu säleikköseinien sisälle. Kun tunti alkaa, ovet avataan ja vermeet ovat käytössä. Muulloin niitä ei tarvitse väistellä. Näin tila toimii mahdollisimman hyvin myös juhlasalina.

Näppärä ratkaisu on myös nollakerroksesta ensimmäiseen kerrokseen vievä portaikko. Kulkuportaiden keskelle on rakentunut luontevasti pieni auditorio; vaikkapa vanhempainiltoja varten.

Tilojen värityksessä on oma juonensa. Värit ovat lasten maailmasta, rohkeita kunnon perusvärejä. Ari Järvinen kertoo, että jokainen laatta, matto, verho ja lasi noudattavat samaa värikoodia.