Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus

Oulun keskustan kyljessä, hienolla kaupunkipuistoalueella oleva Lasaretinsaari on ehtinyt olla monena ennen kuin Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus muutti paikalle sen erityistarpeisiin saneerattuihin tiloihin. Lasaretinsaaren rakennuskanta ennen saneerausta koostui viidestä eri rakennuksesta, joista vanhin osa on 1820-luvulla rakennettu Kilstupa, yksi koko Oulun vanhimmista rakennuksista. Uusinta rakennuskantaa oli sotilassairaalan 1960-luvulla rakennettu siipi.

Ennen kuntoutus- ja tutkimuskeskusta alue oli armeijalla sotilassairaalana talvisodan ajoilta asti. Myöhemmin myös Pohjois-Suomen sotilasläänin esikunta muutti Lasaretinsaareen. Ennen tätä Lasaretinsaaressa toimi lääninsairaala runsas sata vuotta, 1834 ‑ 1939. Maaherran asuinpaikkana ja sitä kautta edustussaarena alue oli 1791 ‑ 1834. Sitä ennen saari tunnettiin viinanpolton keskuksena: kun Kustaa III määräsi viinanpolton kruunun yksinoikeudeksi, Oulun kruununpolttimo rakennettiin kyseiselle paikalle.

Kahdella Suomen tasavallan presidenteistäkin on paikka Lasaretinsaaren historiassa. K.J. Ståhlbergin äiti oli aikoinaan lääninsairaalan emäntä ja asui poikineen vanhimmassa rakennuksessa Kilstupassa. Martti Ahtisaaren perhe taas asui 1950-luvulla alueella olleessa vanhassa puutalossa, jonka armeija puratti 1960-luvulla.

Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus oli etsinyt Oulun ja lähiympäristön alueelta itselleen sopivia tiloja laajentua koko 1990-luvun ajan. Vanhat tilat Lasaretinsaaren läheisyydessä, toisella puolella Kasarmintietä, olivat käyneet aivan liian ahtaiksi. Anttonen piti mahdollisuutta hankkia lisää tilaa lähes kaupungin keskustasta omien tilojen kyljestä erinomaisena tilaisuutena. Kun alkoi tihkua tietoja, että armeija olisi jättämässä saaren, teetettiin hankesuunnitelma, kuinka vanhoja rakennuksia voitaisiin käyttää kuntoutus- ja tutkimuskeskuksena. Raha-automaattiyhdistys antoi rakentamishankkeelle avustuksen.

‑ Vanhan saneeraaminen ei sinänsä epäilyttänyt minua lainkaan. Lääkärinä ajattelin, että kun ihmisellekin voidaan vaihtaa vaikka mitä osia, miksi se ei onnistuisi vanhoissa rakennuksissa. Meidän näkökulmasta paljon suurempi haaste oli, että onnistuuko meidän toiminnan sijoittaminen näihin puitteisiin. Loppujen lopuksi tilat taipuivat tähän käyttöön todella hyvin, Matti Anttonen toteaa.

‑ Suunnittelua ajatellen alue oli hyvin moniulotteinen. Rakennukset olivat eri-ikäisiä ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tehtyjä. Lisäksi suunnittelua määritteli se, että alue liittyy Oulussa osana Hupisaarten ja Oulujoen suiston kehittämissuunnitelmiin. Armeijan hallinnassa alue on ollut eristyksissä julkisen puiston keskellä. Kuntoutus- ja tutkimuskeskus haluaa taas olla osa kaikille kaupunkilaisille avointa yhteistä aluetta, kertoo pääsuunnittelija Jorma Teppo Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:stä.

Uudisrakennuksen kokonaisuuteen suunnitteli arkkitehtitoimisto Kari Harmainen Oy.

Erityisvaatimuksia rakentamiseen toi myös se, että osa Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskuksen asiakkaista potee erilaisia hengityselinsairauksia. Merikoski on osa Hengitysliitto Heli ry:n Pohjois-Suomen aluekeskusta. Rakentamisessa oli satsattava erityisesti siihen, ettei rakennukseen jää home- tai kosteusongelmia.

‑ Rakentamisen tuli tapahtua mahdollisimman puhtaasti ja päästöttömästi. Kaikki, jotka rakensivat kohdetta, koulutettiin tekemään purku- ja rakennustyöt vaatimusten mukaisesti, Jorma Teppo kertoo.

Alkuasetelma ei ollut helppo, sillä vanhoissa rakennuksissa oli runsaasti paitsi hometta ja lahoa, myös asbestia ja vaarallisia PAH-yhdisteitä tuottavia eristysmateriaaleja. Lisäksi purkuvaiheissa osoittautui, ettei rakennuksia moniltakaan osin ollut rakennettu niin kuin vanhoissa piirustuksissa oli suunniteltu. Kuten saneerauskohteissa usein, varsinaiset rakennussuunnitelmat päästiin tekemään vasta, kun vanhat rakenteet oli purettu pois.