Mercurian laajennus ja muutostyöt

Kauppaoppilaitos ja lukio samassa rakennuksessa on harvinainen, mutta Mercurian laskentapäällikkö Jussi Kurjen mukaan hyvin toimiva ratkaisu. Molempiin oppilaitoksiin tullaan sisään samasta ulko-ovesta.

– Meillä keskinäinen yhteistyö on ollut erittäin hedelmällistä. Martinlaakson lukion tilat olivat aikaisemmin Martinlaaksontien toisella puolella. Heidän entinen koulutalonsa remontoidaan nyt yhtenäiskouluksi. Lukio lähti aluksi meille väistötiloihin, mutta pian totesimme, että lukiolle kannattaa rakentaa lisätiloja niin, että se siirtyy kokonaisuudessaan meidän kiinteistöömme. Meillä on paljon toiminnallistakin yhteistyötä. Opiskelijat pystyvät ottamaan kursseja ristiin toisesta oppilaitoksesta. Näin molempien oppilaitosten kurssitarjonta kasvaa, Kurki kertoo.

Tontin takaosan etelänurkkaan sijoitettuun laajennusosaan tehtiin kahteen alempaan kerrokseen Martinlaakson lukion käyttöön teknisempiä erikoisluokkia, kuten musiikin, kuvaamataidon, fysiikan, kemian ja biologian luokka. Kauppaoppilaitos sai laajennusosaan kolme perusluokkatilaa sekä yhden neuvottelutilan kolmanteen kerrokseen. Lisäksi uudisrakennuksessa on aputiloja sekä väestönsuoja, johon toteutettiin lisäksi bändiharjoitustila.

Vanhempaan rakennusosaan tehtiin kaksi uutta kabinettia ruokalan yhteyteen sekä uusi IT-lukusali. Vanhan osan ruokalatilojen saneeraus ja laajennus tehtiin pääosin kesäloman 2009 aikana. Kirjastossa tehtiin purkutöitä ja pintojen uusimistöitä. Myös IV-konehuonetta laajennettiin.

Katolla olevan IV-konehuoneen reititystä jouduttiin kesken töiden muuttamaan siten, että IV-kanavat vietiin pystykuilussa suoraan katolle ja katon kautta IV-konehuoneelle. Kanavat jäivät näkyviin katolle, mutta ratkaisu onnistui hyvin.

Vanhaa julkisivua mukaillen

Tontilla on ennestään jo paljon Mercurian rakennuskantaa ja paikalla on aikanaan ollut myös kivikautinen asuinalue, josta on aiemmissa vaiheissa löytynyt 5000 vuotta vanhoja asumisen merkkejä.

– Laajennusosalla ei ollut paljon sijoitusvaihtoehtoja. Tärkein suunnitteluun vaikuttava seikka oli samaan rakennuskokonaisuuteen kuuluva Martinus-konserttisali, jonka lämpiön suuri lasiseinä on aivan vastapäätä uutta laajennusosaa. Lämpiön ulkonäkymät aukeavat suoraan laajennusosaan päin, laajennusosan pääsuunnittelijana toiminut arkkitehti Teppo Pietarinen P & R Arkkitehdit Oy:stä kertoo.

– Laajennusosan rakennusmassa muotoiltiin siten, että se ei häiritse silmää suorana rakennussiipenä, vaan tavallaan väistää vähän katsetta. Laajennusosan Martinus-salin puoleisella seinällä on myös suuri aulalasipinta, josta aukeavat näkymät Martinus-salin suuntaan ja pihapuistoon päin, Pietarinen jatkaa.

Uudisosan vieressä on 14 vuotta sitten rakennettu edellisen vaiheen laajennusosa, jonka keltaista paikalla muurattua julkisivutiiltä uusin laajennusosa jatkaa. Nopealla silmäyksellä ei välttämättä huomaa, mistä uudempi rakennusosa alkaa. Kantavilta rakenteiltaan uudisosa on betonirakenteinen, eli siinä on kantavat teräsbetoniulkoseinät ja pilari-, palkki- ja ontelolaattaratkaisu keskilinjalla ja paikalla muurattu tiili julkisivupintana. Rakennuksen vaippa on toteutettu nykymääräyksiä paremmilla U-arvoilla.

Oppilaitos oli rakentamisen aikana toiminnassa, mutta rakentaminen sujui silti hyvin. Yksi käytävä suljettiin ja purettiin ja valmis uudisrakennusosa liitettiin lopussa päärakennukseen.

– Turvallisuuskysymykset olivat esillä tavallista enemmän, koska työskentely tapahtui toimivan koulun alueella ja koulun sisälläkin. Logistiikkasuunnittelun piti tämän vuoksi olla vielä tavallista huolellisempaa, rakennuttajakonsulttina toiminut Claes Stigzelius Rapcon Oy:stä kertoo.

Maaperän alustavat pohjatutkimukset eivät aivan vastanneet sitä, mitä tilanne lopulta oli. Maaperä oli vähän odotettua löysempää ja massanvaihtoja jouduttiin tekemään.

”Musiikkitalo pienoiskoossa”

Uudisosan erikoisluokkiin kuuluu muun muassa musiikkiluokka, joka on tehty huone huoneessa -periaatteella, eli luokkaa varten on tehty oma, varsinaisesta rakennusrungosta erillään oleva runko lisäikkunoineen äänieristyksen vuoksi. Ovissakin oli tupladesibeliovet.

– Leikillisesti voi sanoa, että musiikkiluokka oli musiikkitalo pienoiskoossa. Pieneen tilaan tehtiin paljon akustointityötä, mikä oli omalla tavallaan vaikea tehtävä, rakennusurakoitsijana toimineen SRV Toimitilat Oy:n vastaava mestari Veijo Piispanen toteaa.

– Kaikki musiikkihuoneen ulkoseinät eristettiin kipsilevy- ja villaeristeillä. Alakaton yläpuoliseen pintaan tehtiin kaksinkertainen kipsilevy- ja villaeristys sekä näiden alle normaali akustiikkakipsikatto. Ideana oli, että ääni ei johdu muihin tiloihin, Piispanen havainnollistaa.

Alimman kerroksen väestönsuojaan tehtiin myös bänditilat, jossa on akustoivat seinät.

– Muutkin uudisrakennuksen huoneet olivat pääosin erikoisluokkahuoneita, joten niissä oli vähän tavallisia luokkahuoneita enemmän yksityiskohtia, ja työtä ei voinut tehdä monistamalla luokkia, Piispanen sanoo.

Kalustesuunnittelusta vastannut sisustusarkkitehti Marianna Loikala Desarc Oy:stä kertoo, että toiminnallisuus, kestävyys ja viihtyisyys olivat tärkeimmät lähtökohdat suunnittelussa. Kiintokalusteet suunniteltiin ja toteutettiin huolella, joten vaativassa oppilaitoskäytössäkin kalusteiden voidaan olettaa kestävän vuosikausia.

– Tätä silmällä pitäen kiintokalusteiden värimaailma on maltillinen. Vain opetustilojen yläkaapit ovat auringonkeltaiset, jota raikas valkoinen ja tummanharmaa säestävät. Sen sijaan irtokalusteissa ja verhoissa voitiin nopeamman uusimissyklinsä vuoksi käyttää laajennusosalle ihan omaksi väriksi valittua vadelmanpunaista väriä aulojen sohvissa ja neuvottelutuoleissa. Mercurian sinistä tunnusväriä haluttiin myös tuoda sitomaan laajennusosa yhteen päärakennuksen kanssa. Sinistä esiintyy muun muassa kiinnityspinnoissa ja opettajien työtuoleissa, Loikala kertoo.

Opetuksen suuntaa tutkittiin biologian ja kemianluokissa, joissa päädyttiin opettajan ja oppilaiden paremman kontaktin vuoksi sijoittamaan sähköinen tauluvarustus pitkälle seinälle. Ensimmäisten käyttökokemusten mukaan käyttäjät ovat ratkaisuun tyytyväisiä.

Aikataulussa pakkasista huolimatta

Kohteen rakentaminen tapahtui kylmänä pakkastalvena, mikä vaikeutti julkisivumuurausta.

– Kylmimpänä pakkaskautena jouduimme pitämään kolmen viikon tauon julkisivumuurauksessa. Teimme sillä aikaa sisämuurauksia, joten aikataulu ei viivästynyt. Rakentamisaikaa oli muutenkin riittävästi. Rakennuttaja oli mitoittanut rakentamisajan oikein. Missään vaiheessa ei tullut liian kiire, kuten nykyään helposti käy, Piispanen sanoo.