Luonnontieteellisen museon peruskorjaus

Eläinmuseo on vakiintunut nimeksi kiinteistölle, jossa sijaitseva instituutio on viralliselta nimeltään Luonnontieteellinen museo. Siihen kuuluu yleisölle avoin näyttelytila sekä tutkijayhteisö, josta niinikään käytetään nimikettä eläinmuseo. Luonnontieteellinen museo on yksi osa Luonnontieteellistä keskusmuseota, johon lisäksi kuuluvat kasvitieteellinen puutarha Kaisaniemessä, geologinen museo sekä ajoituslaboratorio. Keskusmuseo on yksi Suomen kansalliskokoelmista, jolla on Helsingin yliopiston osana merkittävä tieteellinen rooli. Yleisön nähtävänä on kokoelmista vain pieni osa.

Peruskorjauksen yhteydessä museo saikin tieteellistä toimintaansa varten ajan-mukaiset tilat. Konservointia varten tarvitaan esimerkiksi tila, jossa voi nylkeä hirven. Puusepänverstaassa valmistetaan näyttelykalusteita ja muita museossa tarvittavia rakenteita.

Näyttelytilat soveltuvat museon tiedottajan Laura Hiisivuoren mukaan hyvin tar-koitukseensa. - Haastavaa oli se, että salin parvelta näyttelyn näkee joka puolelta, kun tavallisesti aineistoa katsellaan vain yhdeltä puolelta.

– Juhlasali on yleisön kiertoa ajatellen optimaalisen kokoinen, luokkasiivessä näyttelysuunnittelu oli hankalampaa.

Päänäyttelyn sisältö ei ole perusrakenteeltaan muuttunut. – Näyttely kertoo elämän historian alkuräjähdyksestä viimeiseen jääkauteen saakka, eikä tämä tarina ole viimeisten vuosien aikana muuttunut. Näyttely on kuitenkin laajentunut noin kaksin-kertaiseksi, esimerkiksi dinosauruksia on tullut toinen lisää.

Kokoelmat karttuvat jatkuvasti, kun kansalaiset lähettävät eläimiä tunnistettaviksi. – Hyönteisiä tulee parituhatta vuodessa, lintuja useita kymmeniä, kertoo Laura Hiisi-vuori. Perhostenkeräilijät testamenttaavat usein kokoelmansa museolle. – Meille tulee värikkäitä päiväperhosia ylikin oman tarpeen, mutta kaikki lahjoitukset otetaan vastaan.

– Meillä on muun muassa maailman suurin huuhkajakokoelma, noin 700 yksilöä, kehuu Hiisivuori. Ehkä Stadionin Bubikin pääsee joskus joukkoon.

Kellarissa on noin kahdeksan miljoonaa neulaan pistettyä hyönteisyksilöä täsmäl-lisesti luokiteltuina laatikoihinsa vanhoissa puukaapeissa, jotka on sellaisenaan nostettu uusiin liukuhyllyihin.

Varastot on mitoitettu nykyisten kokoelmien mukaan. –Tai oikeastaan suunnittelu-vaiheen, joten tilasta alkaa olla jo puutetta, toteaa Hiisivuori.

Poikakoulusta eläinmuseoksi

Eläinmuseo valmistui vuonna 1913 venäläiseksi poikakouluksi. Sen suunnittelivat venäläiset arkkitehdit, sen rakensi venäläisellä rahalla moskovalainen rakennusliike, ja ensimmäisiä käyttäjinä olivat niin ikään venäläiset. Koulu toimi kuitenkin vain vuoteen 1917. Itsenäistynyt Suomi osoitti rakennuksen sotasairaalaksi ja sittemmin kadettikouluksi. Jo vuonna 1923 rakennuksesta tehtiin eläinmuseo, ja sellaisena se on sittemmin pysynytkin.

Nykyisin koko kortteli on yliopiston hallinnassa. Pohjoisnurkassa sijaitseva uudempi rakennus peruskorjattiin vastikään pääkaupungin yliopistojen kansantaloustieteen laitosten sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen käyttöön. Tulevaisuudessa korttelin sisäpuolelle on mahdollista rakentaa rakennukset yhdistävä lasikattoinen ja -seinäinen näyttelytila. Korttelin alle voi myös louhia kallioluolan, jonka yhteyksiin on varauduttu molemmissa rakennuksissa.