Lounais-Suomen Maalaisten Talo Oy

Nuorelle, Jyväskylästä muuttaneelle arkkitehdille Maalaistentalo oli merkittävä työ. Suunnittelukilpailun palkintorahoilla hän osti ensimmäisen autonsa, suuri kaupunkitalo toi mainetta ja kunniaa, ja muutto Turkuun avasi näköaloja uuteen eurooppalaiseen arkkitehtuuriin, jota siihen aikaan Turussa seurattiin erityisen herkällä vainulla.

Nyt peruskorjattu talo on toiminnoiltaan varsin lähellä alkuperäistä, kertoo rakennusarkkitehti Timo Suvanto Arkkitehtitoimisto C & H Oy:stä.

– Se on monitoimitalo, kuten valmistuessaankin. Talon historia on kuitenkin ollut vaiheikas, ja hyvin säilynyt ulkokuori kätki pitkään talon huonon peruskunnon.

Useasti muuttuneet toiminnot olivat laittaneet talon sisustan moneen kertaan uusiksi. Kun museoväki ryhtyi kartoittamaan talon historiallisesti arvokkaita piirteitä, jäi haaviin kovin vähän: ulkoasun ohella ei juuri muuta kuin porrashuoneet ja entinen teatteriaula.

Lamakaudet toivat muutoksia

Talo rakennettiin iloisella 1920-luvulla, mutta seuraavan vuosikymmenen lama toi mukanaan omistajanvaihdoksia. Esimerkiksi Alvar Aallon muutettua Helsinkiin ei 300-neliöiselle huoneistolle enää saatu maksukykyistä vuokralaista. Teatteri osoittautui ajan kuluessa ahtaaksi ja taustatiloiltaan puutteelliseksi. Kun saavuttiin 1990-luvun lamavuosiin, omistus oli hajaantunut monelle taholle, ja talo alkoi osoittaa vakavasti ikääntyneisyyttään. Kuntokartoitus osoitti talon olevan rungoltaan terve, mutta tekniikaltaan lopussa.

– Näimme, että ainoa tie kehittää kiinteistöä oli omistusjärjestelyjen kautta, kertoo ProAgria Farman toimitusjohtaja Mikko Lindberg. – Farmalla oli talosta 45 prosenttia, ja vaihtoehtona oli joko laajentaa omistusta tai myydä. Laman johdosta myynti ei olisi onnistunut ostajien puuttuessa, joten valitsimme toisen tien.

Pääosan tiloista käsitti hotelli, joka kärsi kaupungissa vallitsevasta ylikapasiteetista.

– Selvää oli, että hotellitoiminnalla ei korjaustöitä rahoitettaisi. Keinoksi löysimme kiinteistön yläkerrosten muuttamisen asunnoiksi.

Asuntoja on talosta nyt noin kolmannes. Lisäksi kiinteistössä on toimisto- ja liiketilaa. Katutason myymälätiloja laajennettiin talon sisäpihalle. Entisen teatterihuoneiston paikalla toimii kokous- ja juhlatila Alvarium.

Uusi sisäpiha on nyt kerrosta ylempänä. Toisessa kerroksessa toimii myös kaksi ikääntyneitä palvelevaa yksikköä, Mehiläisen hoivayksikkö ja Otso-dementiakoti, joista pääsee sujuvasti lasikatteiselle sisäpihalle. Vaikka pihassa ei ole lämmitystä, ympäröivät seinät pitänevät sen viihtyisänä suurimman osan vuotta.

Hotelliperinteitä kiinteistössä jatkaa pizzakeisari Rabbe Grönblomin Omena-hotelli, jonka erikoisuuksiin kuuluu kaksi kaksikerroksista huonetta. Muutoin hotelli toimii eri periaatteilla kuin mahtipontinen Hotelli Maakunta aikanaan. Varaukset tehdään Internetin kautta, vastaanoton korvaa sähkölukko ja aamiaisen kahviautomaatti.

Vanhaakin mitattiin uusilla pykälillä

Korjaustöiden laajuuden vuoksi Turun kaupungin rakennusvalvontaviranomaiset ottivat kannakseen, että kyseessä on uudisrakentamiseen verrattava muutos.

– Tämä merkitsi sitä, että rakentamismääräyksiä tulkittiin melko tiukasti, sanoo Timo Suvanto.

Muun muassa vanhoja porraskaiteita korotettiin ja nykynormeihin nähden liian avoimiin kaiteisiin lisättiin teräsverkko. Myös ilmanvaihto toteutettiin nykymitoituksella.

Paljon kustannuksia tuli myös väestönsuojan rakentamisesta. Yksi osa kellarista verhoiltiin pilareita myöten 200 mm:n betoniseinin.

Suvanto ymmärtää viranomaisen toimintaa vastuunkannon näkökulmasta, mutta toivoo, että saneerauskohteissa määräyksissä voitaisiin joustaa.

– Tämä pitäisi ottaa huomioon lainsäädännön tasolla. Varsinkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa jousto olisi tarpeen.