Lohjan pääkirjasto

Lohjan uuden kirjastotalon ikkunoihin on silkkipainettu paikallisia sananparsia. Tekstien murre vaikuttaa vierailijasta oudolta, siinä on jotain varsinaissuomalaista, ehkä hämäläistä, ja jotain muutakin. Lohjanharjua pitkin ovatkin kulttuurivaikutteet kulkeneet edestakaisin vuosisatojen ajan. Kirjaston viereisellä mäellä Pyhän Laurin kirkko on seurannut kaupungin rakentamisvaiheita puolen vuosituhannen ajan.

Ehkäpä näissä oloissa syntyy sellaista historiallista perspektiiviä, jonka ansiosta projektipäällikkö Ilkka Nyman Lohjan kaupunkisuunnittelukeskuksesta saattoi suhteellisen luottavaisin mielin esitellä valtuustolle pääkirjaston reilusti ennakkoarviot ylittävät rakennuskustannukset. Hinnan ja laadun suhteen nähtiin kuitenkin olevan kohdallaan, ja toteuttamispäätös oli yksimielinen.

Ilkka Nyman toteaa kirjaston paikkaa harkitun pitkään. – Tässä saavutettavuus on erittäin hyvä. Julkiset liikennevälineet palvelevat hyvin, ja viidensadan metrin säteellä on kuusi koulua ja naapurissa päiväkoti. Kirjaston tulee palvella kaikenikäisiä, ja sitä sijainti tukee erinomaisesti.

– Sitä on kritisoitu, että kirjastotaloa on vaikea nähdä kokonaisuutena, kun se on muiden talojen keskellä. Toisaalta talo on räätälöity juuri tälle paikalle.

Kirjastotalon takaseinä on rakennettu kiinni tontinrajaan, ja kun ilmanvaihtokonehuone ulottuu viereisen päiväkodin tontin yläpuolelle, on sitä varten perustettu rasite.

Pääkirjastossa on 27 kulmaa, kattoikkunoiden ja räystäiden pellitykset kuparia, tiilimuurit ja paljon lasiseiniä. Sokkelikin on graniittia. Ilkka Nyman toteaa kustannusten pysyneen kuitenkin kohtuullisina muihin uusiin kirjastoihin vertailtaessa.

Huono ei ollut Lohjan edellinen, vuonna 1961 rakennettu kirjastokaan. Olli Vahteran suunnitteleman kirjaston piirustuksia esiteltiin kansainvälisissä alan lehdissäkin, kertoo Martina Aminoff-Remes. – Uusi pääkirjasto on neljä kertaa entisen kokoinen. Vaikka haluamme säilyttää myös kolmessa lähikirjastossamme hyvät palvelut, oli pääkirjaston tilanpuute ilmeinen.

Lohjalaiset ovat olleet viime vuosina kirjastonkäyttäjinä suomalaisten keskivertoa. – Muiden paikkakuntien kokemusten perusteella arvioimme lainojen määrän kasvavan 30 ja kävijöiden 60 prosenttia, paaluttaa Aminoff-Remes.

Arkkitehtikilpailuun 190 ehdotusta

35 000 asukkaan Lohjan pääkirjaston arkkitehtikilpailu oli suosittu, siihen tuli 190 ehdotusta. Voittajaksi valitun ehdotuksen tekijä, arkkitehti Ilmari Lahdelma kertoo keskeisen idean hahmottuneen nopeasti. – Sijoitus oli vahvasti kirjoitettu sisään jo kilpailuohjelmaan. Tontti oli ahdas ja hankalan muotoinen, ja siihen nähden tilaohjelma oli melko suuri. Haluttiin myös, että tontin halki johtaa kevyen liikenteen yhteys.

– Ehdotuksen nimimerkiksi tulikin ”Johdanto”, mikä kuvaa perusajatusta: kirjastorakennuksen pitkä julkisivu johdattaa kulkua tontin halki, ja sisäänkäynti kirjastoon on reitin varrella.

Pääasiallisena julkisivumateriaalina on punatiili. – Se on ympäristössä julkisten rakennusten yhteinen nimittäjä, perustelee Lahdelma. Hänen mielestään arkkitehdin tulee tunnistaa ympäristötilanne ja ymmärtää sen tunnelman kannalta olennaiset piirteet. Tässä tapauksessa ympäristössä olennaista oli materiaalien ohella hienovarainen siirtymä kaupunkikorttelistosta vapaampaan, jopa puistomaiseen taajamarakenteeseen.

– Kun ympäristön lähtökohdat oli selvitetty, olivat samalla rakennuksen sijoitus, pääsuunnat ja materiaalit hahmottuneet. Tämän jälkeen rakennuksen suunnittelu eteni sisältä käsin, kirjaston omilla ehdoilla, kuvailee Lahdelma työn kulkua.

Julkisivuja aukotettiin hakien parhaita näkymiä ympäristöön. Sisäkatot kohoavat hienokseltaan rakennuksen päätyjen korkeita lasijulkisivuja kohti. Tämä peilaa yhtäältä ilmanvaihtoputkistojen tilantarvetta, toisaalta toistaa hyllyjen viuhkamaista ryhmittelyä.

Sisätiloissa punatiili on edelleen mukana ulkoseinien sisäpinnoissa. Osa tiilistä on käännetty nurinpäin tuomaan elävyyttä muuripintaan, ja muurauksessa on käytetty useamman polttoasteen tiiliä. Vaaleat saarnipuupinnat keventävät kokonaisuutta. Lattiat ovat pääosin vaaleanharmaata muovimattoa, pilarit mustat, ja mausteena on annos viestilapunkeltaista laminaattipintaa. Sisääntuloalueella lattiat ovat tummanharmaata puristelaattaa. – Olemme kokeneet hyväksi sen, että kirjastossa värit tulevat kirjojen mukana, ja rakennuksen väreillä on säestävä rooli, sanoo Lahdelma.