Lintulaakson koulu

Lintulaakson koulu on toteutettu pohjois-etelä-suuntaisesti. Pohjoisen puolella ovat pääasiassa erikoisluokkatilat ja eteläpuolella solut ja normaalit luokkatilat. Luokkasolut ovat neljässä siivessä siten, että soluryhmillä on omat solupihansa. Läheisyydessä ovat tarvittavat pihaleikkivälineet ja välituntipihat. Piha-alueet on rajattu mm. pyöräkatosten avulla omiksi suojatuiksi ulkotiloikseen.

‑ Avara tontti mahdollisti sen, että saatto- ja huoltoliikenne voitiin järjestää erilleen toisistaan ja turvallisuusnäkökohdat saatiin huomioitua, Espoon kaupungin apulaiskaupunginarkkitehti Marjatta Varsila toteaa.

Betonielementtirunkoinen rakennus on luokkatilojen osalta kaksikerroksinen. Pohjoispuolella oleva, kolmen kerroksen korkuinen liikuntasali voidaan yhdistää kahden kerroksen korkuiseen keskusaulaan.

Koulun suunnittelu perustuu Espoon suomenkielisessä koulutuskeskuksessa hyväksi nähtyyn, uudenlaiseen toimintamalliin, jota koulutussuunnittelijat Sinikka Sorvari ja Susanna Koivusalo ovat edustaneet.

‑ Meillä on hyvin kiinteä yhteistyö suomenkielisen koulutuskeskuksen kanssa. Uudessa mallissa painotetaan paljon entistä enemmän ryhmäopiskelua ja -työskentelyä sekä itsenäistä opiskelua, kertoo Marjatta Varsila.

Stabiloitu tontti

‑ Vuoden 2002 alku oli hyvä aloittamisajankohta rakentamisen kannalta ja projekti saatiin päätökseen suunnitelmien mukaan siten, että koulu valmistui keväällä ja ulkoalueiden luovutus on kesällä riittävän ajoissa ennen koulun alkua, toteaa rakennuttajainsinööri Olli Jaakkola Espoon kaupungin teknisestä keskuksesta.

Tontti on väljähkö, mutta perustamisolosuhteiltaan huono. Tontti on täysin kalkkistabiloitu ja paalutettu eli melko raskaasti perustettu. Stabilointi on tehty erillisurakkana.

‑ Koulu on noin 1,5 metriä korkeammalla kuin alkuperäinen maanpinta oli. Alue oli tasaista peltoa, mutta pohja oli 3 ‑ 7 metrin syvyydeltä juoksevaa savea. Sen vuoksi rakennuksen alle tehtiin noin 1,2 metriä korkea tuuletettu ja viemäröity ryömintätila, jota voidaan tarkkailla kosteusvaurioiden ehkäisemiseksi, arkkitehti Kari Palaste kertoo.

Rakennuksen perustukset ovat itäpäässä kalliovaraisia rengasperustuksia, muuten ne on tehty paaluille.

‑ Rakennuksessa on elementtirakenteinen teräsbetonirunko, jossa alun perin piti olla elementtipilarit, mutta ne muutettiin paikalla valetuiksi pilareiksi. Väestönsuoja on myös valettu paikan päällä. Seinät ovat kuorielementtejä, joista osa kantavia. Lämpöeristykset ja julkisivut on tehty paikan päällä, kertoo rakennusurakoinnista vastanneen YIT Rakennus Oy:n työpäällikkö Veikko Kokko.

Monimuotoiset julkisivut

Koulun julkisivuissa on käytetty runsaasti lähes mustaa aaltomineriittilevyä, jonka vastapainona on valkeaksi rapattuja pintoja keventämässä tummahkoa vaikutelmaa.

‑ Tummalla värillä on haluttu korostaa julkisen rakennuksen asemaa muuten varsin vaalealla asuntoalueella. Vaaleat rappauspinnat taas osaltaan liittävät koulun ympäristön rakennuksiin. Lisäksi julkisivuissa on puiset ikkunoiden aurinkosuojalipat, jotka on pinnoitettu luonnonöljypohjaisilla puunkäsittelyaineilla, kuten pihakatoksetkin, arkkitehti Palaste kertoo.