Life on a Leaf

Perinteisessä merkityksessä arkkitehtuuri ja muut taiteen muodot on pidetty toisistaan erillään. Vain harvoin kuvataide ja arkkitehtuuri ovat sulautuneet arkkitehtuuri-ilmaisussa yhdeksi. Esimerkkejä toki löytyy; De Stijlin ja kubismin hengessä on luotu myös arkkitehtuuria. Oman lukunsa genren historiaan on kirjoittanut wieniläinen kuvataiteilija Friedensreich Hundertwasser.

Arkkitehti Erkki Pitkärannan ja taiteilija Jan-Erik Anderssonin työssä raja-aidat on kaadettu. Life on a Leaf -rakennuksen muodoissa ja ornamentiikassa taide ja arkkitehtuuri sulautuvat kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi.

Pitkärannan ja Anderssonin Rosegarden Art & Architecture arkkitehtitoimiston töissä kyse on elämästä, rakkaudesta ja lapsena olemisesta tunteiden vapauttamisesta nostalgian hengessä.

Taiteen tohtorin työnäyte

Elämää lehdellä -talo on paitsi Anderssonin elämänkumppanin graafisen suunnittelijan Marjo Malinin ja heidän poikansa Adrianin koti, myös väitöskirjan osa: Life on a Leaf Tila ikonina, Taloni arkkitehtonisena taideteoksena.

Jan-Erik Andersson kertoo, että kompleksisuus ja kerroksellisuus kiehtovat häntä. Astuminen taiteilijan roolin ulkopuolelle oli näin ollen luonnollinen askel kohti arkkitehtuurin ja taiteen välisen rajapinnan tarkastelua.

Hän on joutunut matkan varrella vastaamaan moniin kysymyksiin: Miltä näyttää nykyaikana talo, jonka rakentamisen taustalla on tarve koristella se ornamentein ja taideteoksin? Miten luontoa voidaan ilmaista talossa? Voiko rakennuksessa vallita useita esteettisiä näkemystapoja? Miltä lopputulos näyttää, kun yhteistyötä tekevät tasavertaisesti sekä taiteilija että arkkitehti? Voiko kuvassa asua? Mikä on ornamentiikan rooli ”mentaalisten tilojen” luomisessa?

Näihin kysymyksiin saa vastauksen, kun vierailee Malinin ja Anderssonin luona ja saa kokea, miltä tuntuu elää sadussa ja silti nauttia modernin kodin mukavuuksista ja tarkastella kansainvälisestikin tunnettujen taiteilijoiden lahjoituksia.

Osa teoksista sulautuu arkeen, kuten tiskipöydän taso, joka on samalla teos. Sen lahjoitti kuvataiteilija Karin Andersen, joka omassa työssään tutkii ekologian ja taiteen suhdetta toisiinsa. Kuvanveistäjä Susanna Peijarin teos, joka näkyy makuuhuoneeseen johtavan betonisillan alla, korostaa rakenteen luonnetta. Teoksia on kaikkialla sisätiloissa mitä yllättävimmissä paikoissa.

Toisen ja kolmannen kerroksen lattiamosaiikit ovat Anderssonin omaa käsialaa. Ne on tehty Forbo Flooringin lahjoittamasta linoleumista, josta Andersson on valmistanut teoksia moniin paikkoihin. Linoleumi on siitä hieno materiaali, että se antaa lämpimän tunnun, värivalikko on upea ja se on kestävää.

Kokonaisuuden muodostamisessa valolla on merkittävä tehtävä. 1800-luvun arkkitehtuurikriitikko John Ruskin määritteli arkkitehtuurin seitsemän lyhdyn teeman kautta. Toinen lyhty on nimeltään Totuus. Käsityönä tehty ja rehellinen materiaalien ja rakenteiden esittäminen ovat Ruskinin mukaan osa rakennustaiteen sielunmaailmaa. Valolla on siksi merkittävä rooli talon kokonaisilmaisussa, taiteen ja arkkitehtuurin symbioosin esille nostamisessa ja värien pelissä. Kunkin värin ja muodon tulee toistua mahdollisimman luonnollisesti. Tämän vuoksi Andersson ja Pitkäranta valitsivat katon lehtiruoteiden väliin alasvaloiksi portaattomasti himmennettävät täysspektrivalonlähteet.

Jan-Erik Andersson ei ole tavoitellut yhdenmukaista estetiikkaa, vaan uuden löydetyn ja itse tehdyn yhdistelmää. Esimerkiksi kaikki talon wc-istuimet, lavuaarit ja kylpyammeet ovat peräisin kierrätyskeskuksista. Yhdistävänä elementtinä on se, että jokaisen osan takana on harkittu ajatus.

Prosessi arkkitehtuurin parissa

Sekä Jan-Erik Andersson että Erkki Pitkäranta ovat tyytyväisiä siihen, että suunnitteluprosessista muodostui eräänlainen seikkailu, jossa lähestyttiin lapsille ominaista tapaa käsitellä maailmaa vailla aikuisuuteen liittyvää peittelemistä ja taktikointia.
Avoimuuden kautta suunnitteluun tulee mukaan uusia työkaluja, jotka täydentävät ja rakentavat pohjan abstraktille ajattelulle ja idean kehittämiselle, Pitkäranta aprikoi.

Jan-Erik Andersson painottaa, että tämäntyyppinen työskentely antaa mahdollisuuden käsitellä rakennuksen kokonaisvaikutusta ihmisen mielentilaan.

Poikkeuksellista oli se, että suunnittelussa hyödynnettiin merkittävissä määrin 1:5 ja 1:20 mallinnuksia.

Tällä tavalla olemme kyenneet tarkastelemaan paitsi rakennuksen massaa ja tiloja myös väritystä ja ornamentiikkaa, mikä poikkeaa perinteisestä suunnittelusta.