Lastenklinikan laajennus

Suomessa alansa ensimmäinen, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvan Lastenklinikan leikkaus- ja teho-osasto perustettiin vuonna 1964. Osastolla hoidetaan vuosittain noin 700 potilasta, joista suurin osa on alle vuoden ikäisiä, ja yli puolet on sydänpotilaita.

Heidän lisäkseen hoidetaan elinsiirtopotilaita, verenkierto- ja hengitysvajausta potevia lapsia, myrkytys- ja palovammapotilaita sekä onnettomuusuhreja. Lastenklinikan henkilökuntaan kuuluu toistatuhatta ammattilaista: reilun puolentoista vuoden ajan he ovat tehneet vaativaa työtään keskellä haasteellista rakennustyömaata.

Laajennuksen suunnittelusta vastasi AW2-arkkitehdit Oy ja Arkkitehtitoimisto Olli Pekka Jokela Oy; pääsuunnittelijoina arkkitehdit Matti Anttila ja Kyösti Meinilä. Rakennuttajan, HUS-Kiinteistöt Oy:n projektipäällikkönä toimi Harri Apell. Pääurakoitsijana toimi YIT Rakennus Oy.

Historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä

Uno Ullbergin ja Erkki Linnasalmen suunnittelemassa, vuonna 1946 valmistuneessa Lastenklinikassa yhdistyi kaksi senaikaista sairaalatyyppiä: erillisten rakennusten muodostama sairaala, sekä keskitetty pohjaratkaisu. Funktionalismin perintönä Lastenklinikan mataluus ja sormimainen muoto korostivat potilaiden ulkoilumahdollisuuksia, raikasta ilmaa ja valoa.

Kokonaisuutena Meilahden sairaala-alue havainnollistaa alalla tapahtuneita muutoksia. Museovirasto onkin ehdottanut sairaala-aluetta liitettäväksi valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen ympäristöjen luetteloon.

Meilahden sairaala-alueen kaavaprosessi käynnistyi vuonna 2003 kehittämisselvityksen laatimisen myötä.

Käyttäjän näkökulma esiin

Sairaanhoitaja Soili Katavisto oli projektissa mukana leikkausosaston käyttäjän ominaisuudessa. Hän oli irrotettuna omasta työstään jo syksystä 2006, ja tehtävänä oli tuoda esiin leikkausosaston käyttäjän tarpeet ja toiveet.

Projektin vaikeimpia kohtia Kataviston näkökulmasta oli niukan kokonaistilan jakaminen eri toiminnoille, ja osaston erityistarpeiden ymmärtäminen ja toteuttaminen. Muun muassa ilmastoinnin suunnitteluun jouduttiin kiinnittämään erityistä huomiota potilasmateriaalin vaativuuden vuoksi. Samoin sydänkirurgiaan liittyvän kudospankin tuli täyttää myös EU-direktiivit.

- Uskoisin, että nyt valmistuneet tilat tukevat leikkausosaston perustoimintaa vuosikymmenien ajan. Hoitomenetelmät kuitenkin kehittyvät jatkuvasti: uudet menetelmät tuovat mukanaan uusia tarpeita, joista osaan liittyy tilojen kehittäminen, arvelee sairaanhoitaja Soili Katavisto.

Kuparia julkisivuihin

Alkuperäisen arkkitehtuurin suojeleminen ei ollut esteenä Lastenklinikan toiminnan vaatimalle laajennukselle ja kehittämiselle. Leikkaus- ja teho-osastojen uudisosat sijoitettiin alkuperäisen klinikkarakennuksen kahdelle sisäpihalle: näin rakennuksen alkuperäinen idea, siipirakennusten sormimainen levittäytyminen, säilyi.

Uudet rakennussiivet työntyvät hieman alkuperäistä rakennusmassaa ulommas poikkeusluvan sallimissa rajoissa. Uloke-vaikutelma on voimakkaimmillaan kuljettaessa maantasossa sairaalan päädyn ohi.

Laajennuksen arkkitehtoninen lähtökohta oli arkkitehti Matti Anttilan mukaan kuparikontti: kahden konttimaisen rakennusmassan julkisivut koostuvat vaihtelevan korkuisista, esipatinoiduista kuparisäleistä. Katolla seisovat iv-poistotornit suunniteltiin perforoidusta kuparilevystä, jolloin ne toimivat osana kokonaiskompositiota.

Laitteet vaativat tilaa

Teho- ja leikkausosaston sisätiloihin tehtiin alkuperäistä mukaillen keskenään samansuuntaiset pääkäytävät. Huonetilat ryhmittyvät käytävän molemmin puolin.

Teho-osastolla on kaksi yhden hengen eristyshuonetta, joihin saadaan luonnonvaloa kattoikkunoista. Yksi neljän hengen eristyshuone avautuu laajan ikkunapinnan kautta sisäpihalle. Lisäksi osastolla on kaksi muuta potilashuonetta: toinen neljälle ja toinen kuudelle hengelle.

Entiseen verrattuna potilashuoneiden tilavuus on noin kaksinkertainen, sillä hoitotoimenpiteitä ja laitteita varten tarvitaan runsaasti tilaa potilassängyn ympärille. Teho-osastolle suunniteltiin myös kaksi omaisten huonetta.

Uudelle anestesia- ja leikkausosastolle tuli kuusi leikkaussalia, sekä erikoistiloja, joissa tehdään leikkausta edeltävät toimenpiteet. Heräämöpaikkoja on 14. Siiven pohjakerroksessa on kudospankki, ja kokonaan uutena toimintona tilat magneettikuvauksille.

Henkilökunnan tiloihin kiinnitettiin laajennuksen suunnittelussa erityistä huomiota. Alimman kerroksen työtiloihin johtuu luonnonvaloa lasisen päätyseinän läpi, ja sisäpihan tasoon suunniteltiin myös rauhallinen taukotila.

Muita osastoille tarvittavia tiloja olivat toimisto-, lääke-, huolto-, varasto-, neuvottelu- ja sosiaalitilat, sekä noin 50 hengen auditorio, jossa voidaan seurata leikkaussalissa tehtäviä toimenpiteitä kamerayhteyden avulla.

Uusi liittyy vanhaan

Leikkaus- ja teho-osaston laajennuksen rakennesuunnittelusta vastannut Paavo Pirttilä Insinööritoimisto R J Heiskanen Oy:stä kertoo, että uudisosien liittymäpinta-ala vanhaan rakennukseen oli laaja.

- Uudisosissa päädyttiin rakenteiden osalta paikallavalettuihin pilarilaattarunkoihin. Syynä olivat rakennuspaikan ahtaus, ja toisaalta liittyminen vanhaan, monimuotoiseen rakennukseen. Rakenneratkaisulla minimoitiin kantavan laatan alapuoliset palkit, jotka saattaisivat estää tekniikan kulkua.

- Haastavinta kohteessa olikin vanhojen rakenteiden tuenta alkuperäisen ja uudisosan liitoskohdassa niin, että talotekniikka mahtui kulkemaan uudisosasta huonekorkeudeltaan matalampaan vanhaan osaan.

- Myös siipirakennusten päädyissä olevien ulokkeiden rakenteellinen suunnittelu oli haasteellista.

Irtiporattu sairaala

Lastenklinikan alkuperäisen rakennuksen siipien väliin suunnitellut laajennusosat yhdistettiin tunnelilla, joka louhittiin välissä olevan siiven alapuolelle. Tunneli sahattiin timanttisella vaijerisahalla kallioon, ja sileä ja hieno kivipinta jätettiin osittain näkyviin arkkitehtoniseksi elementiksi.

Maanrakennusurakka toteutettiin omana urakkanaan. Sito Oy:ssä Jannis Mikkola vastasi kohteen pohjarakennus- ja louhintasuunnittelusta:

- Louhinta oli erittäin vaativaa. Vuorokauden ympäri toimivan sairaalan laitteistojen ja hoitotyön takia kohteessa jouduttiin käyttämään useita menetelmiä, jotka eivät ole jokapäiväisiä rakennusten avolouhintatöissä.

- Tärinävaikutusten minimoimiseksi koko olemassa olevan rakennuksen reuna porattiin irti. Rakennuksen ja louhittavan alueen väliin syntyi yhtenäinen, 5 cm leveä ura, joka ulottui hieman uuden perustamistason alapuolelle.

Irtiporauksella varmistettiin, että pinnasta saadaan sileä, ja varmistettiin vanhan rakennuksen perustuksien säilyminen vahingoittumattomana. Perustustavat vaihtelivat, ja perustuksia piti osittain jatkaa kalliovaraisiksi, ennen kun työt saivat jatkua.

Vanhan rakennuksen vieressä toimiessa yllätyksiltä ei voinut välttyä. Yllättävien kallion heikkousvyöhykkeiden kohdalla kalliota jouduttiin vahvistamaan.

- Louhintatyöt aloitettiin vasta irtiporauksen jälkeen. Sisäpihoilta louhittiin yli 15 000 m³ kiveä, ja louhintasyvyys oli keskimäärin viisi metriä, laskeskelee Jannis Mikkola.

Vaativinta mahdollista

Toimiva sairaala herkkine laitteineen loi laajennuksen rakennusurakoinnista huolehtineelle YIT Rakennus Oy:llekin kohteen suurimman haasteen. Huimin työmaavaihe oli kallion räjäyttely toimivan sairaalan välittömässä läheisyydessä.

Päivittäisen sairaalatoiminnan edellytykset huomioitiin sekä suunnittelu- että rakentamisvaiheessa yksityiskohtaisesti. Työmaakokouksissa olivat mukana käyttäjän edustajat, ja osastoja siirrettiin saneerauksen edetessä.

Lastenklinikan työmaan logistiikka oli rakennuksen fyysisen monimuotoisuuden vuoksi erittäin haastavaa, kertoo kohteen vastaava mestari Konsta Karaskuru YIT Rakennus Oy:stä, ja erittelee muitakin työmaahan liittyneitä haasteita.

- Asioita on tällaisessa projektissa niin paljon, että työvaiheiden suunnittelua ja sovitustoimintaa täytyy tehdä jatkuvasti hankkeen edetessä: mitään ei voi täysin kattavasti suunnitella hankkeen alussa.

Loppuvaiheessa rakennustöitä tehtiin lähes valmiissa, toimivassa sairaalassa, samalla kun tähdättiin tilojen lopullisen käyttökunnon saavuttamiseen. Viimeistelyvaiheessa pääurakoitsijaa työllisti myös rakennuttajan omien hankintojen, kuten sairaalakalusteiden ja -laitteiden, suuri määrä.

- Vaativaa hanketta ei viedä onnistuneesti läpi yksipuolisella puurtamisella, vaan tässäkin projektissa rakennuttajan organisaatio tuli kiitettävästi mukaan työmaan arkipäivään. Tämän ansiosta avoimiin kysymyksiin saatiin nopeammin vastaukset, ja pystyttiin tekemään pienimittakaavaisia, toiminnallista laatua parantavia toimenpiteitä sulavasti, analysoi Karaskuru.