Tämän lukuvuoden alussa valmistunut VII-rakennusvaihe tiesi yliopistolle lisätiloja noin 6 300 hyötyneliömetriä, kerrosalaa 10 200 neliömetriä ja tilavuutta 40 000 kuutiometriä. Eikä kyseessä ole mitä tahansa tilaa; suunnittelun ohjenuoraksi oli asetettu elinkaariajattelu ja kestävä kehitys.
‑ Tulevaisuutta ennakoiden otettiin huomioon käyttöjousto ja muunneltavuus niin rakenteissa kuin LVIS-verkon suunnittelussakin, sanoo yliopiston tilahallinnon esimies Jaakko Nikkilä.
Rakennus, johon muuttivat kauppatieteiden osasto, koulutus- ja kehittämiskeskus, Telecom Business Research Center, Etelä-Karjala-instituutti, ylioppilaiden terveydenhoitoasema, laajennettu kirjasto, Oppimiskeskus oppimateriaalin valmistumistiloineen, uusi keskusarkisto ja kuntoiluosasto, yli 150 metriä pitkä ja 11 metriä leveä keskikäytäväratkaisu.
Rakennuksen ulkoarkkitehtuuri on asiallisen karua, huomion kohteina vain muutamat yksityiskohdat. Ulkoasultaan se sulautuu hyvin aikaisempiin valtaosaltaan punatiili- ja lasiseinäisiin rakennusvaiheisiin. Tosin käsinlyödyistä tiilistä rakennetut ulkoseinät ja betonielementeistä rakennettujen porrashuoneiden laikukas Corten-pinnoite tekevät erikoisuudellaan pesäeroa aiempaan rakennuskantaan.
Sisäarkkitehtuuri on raakaa betonipintaa, jota on elävöitetty lämpökäsitellyllä puulla sekä työhuoneiden käytäväseinien mattalasipinnoilla. Sisällä rappukäytävien kaiteissa on käytetty teräsvaijerijuoksutusta.
‑ Rakennus viestii meidän vahvuuksista, metsästä ja metallista, tiivistää kokonaisuutta Jaakko Nikkilä.
Hän on ollut mukana yliopiston kaikkien rakennusvaiheiden toteutuksessa. Nyt odottelevat vuoroaan vielä VIII- ja IX- rakennusvaihe.
Rakennuttajan edustaja yli-insinööri Jouko Keränen Senaatti-kiinteistö Oy:n Keski-Suomen kiinteistöalueelta sanoo VII:n laajennusvaiheen olleen kohtalaisen lyhyen toteutusajan takia vaativa kohde.
‑ Suunnittelijat valittiin EU-kilpailumenettelyllä, jossa pääpaino on suunnittelun laadulla, hän sanoo.
Pääsuunnittelutyön sai Arkkitehtitoimisto Heikkinen-Komonen Oy.
Tilaaja sai nykyaikaista toimisto-, tutkimus- ja opetustilaa, jossa tilojen muunneltavuus keskeisenä tavoitteena toteutui. Työhuoneiden väliseinät ovat esivalmistettuja elementtejä, tilojen jäähdytys on huonekohtainen ja AV- ja turvajärjestelmät ovat korkeatasoiset.
‑ Myös maisemointiin kiinnitettiin huomiota perustamalla ns. japanilais-karjalainen puutarha, sanoo Jouko Keränen.
Keräsen mielestä uudisrakennus edustaa nykyaikaista tilasuunnittelua, joka yhdessä modernin talotekniikan kanssa tarjoaa yliopistolle erinomaiset tilat tukemaan sen ydintoimintaa.
Rakennuksen päädyssä paljon huomiota herättäneestä panssarilasikuutioulokkeesta Keränen toteaa ytimekkäästi sen olevan ”käytävän osittainen jatke äärettömyyteen, tuovan sisätilaan rajatta luonnonvaloa, siivittävän akateemiset aivot pohdiskelemaan asioita ja erottelemaan epäoleellista oleellisesta”.
Rakennuttajakonsulttina toimineen Engel Rakennuttamispalvelut Oy:n edustajina projektissa toimivat projektipäälliköt Katriina Jauhola-Seitsalo, jolla oli vetovastuu suunnitteluvaiheessa ja Mauri Karttunen, joka vastasi rakennusvaiheesta. Molemmat toimivat koko ajan toistensa varamiehinä.
Heistä projekti oli työkohteena tiukan kokonaisaikataulun vuoksi vaativa. Uusien tilojen käyttöönottopäivä oli lyöty lukkoon jo projektin alkaessa.
‑ Suunnitteluvaiheen muutoksia tuli moninaisen käyttäjämäärän vuoksi tilojen ja yhdyskäytäväputkien sijoitteluissa.