Lagstads Skola

Espoon ensimmäinen koulu, ruotsinkielinen Lagstads folkskola, aloitti toimintansa Espoonjoen rannalla kirkkoa vastapäätä 1873. Koulussa sijaitsi myös Espoon ensimmäinen kirjasto 1875‑1939. Lagstadin nykyinen ala-asteen koulu valmistui vuonna 1954. Omaa yläastetta oli ehditty kaivata jo vuosia, sillä Espoon muut ruotsinkieliset yläasteet olivat Mattlidens skola ja Sököviken skola, joissa molemmissa on ollut puutetta luokkatiloista. Nyt valmistunut Lagstadin koulun yläaste sisältää neljäsarjaisina luokat 6‑9 sekä niin sanotun kymppiluokan.

Uusi kaava ennätysajassa

Lagstadin koulun laajentamisella pyrittiin turvaamaan koulutilat Espoon ruotsinkielisille koululaisille, kertoo Reijo Ahtiainen Espoon kaupungin teknisestä keskuksesta.

‑ Oppilaista osa on käynyt tähän asti koulua Kauniaisten puolella. Oppilaspohja ruotsinkielisissä kouluissa hajaantuu suuremmalle alueelle kuin vastaavissa suomenkielisissä kouluissa. Lagstad sijaitsee liikenneyhteyksien kannalta optimaalisesti, jolloin oppilasliikenne toimii mahdollisimman hyvin. Rakentamalla laajennus vanhan Lagstadin koulun viereen voidaan tarjota lapsille kasvuympäristö päiväkodista esikouluun ja läpi koko peruskoulun.

Jotta koulutilat voitiin rakentaa, asemakaavaa piti muuttaa. Muutostyö tehtiin ripeästi ja uusi kaava vahvistui ennätysajassa juuri rakennuslupakäsittelyyn vajaan 1½ vuoden työrupeaman jälkeen Espoon kaupunkisuunnittelun asemakaavaosaston saumattoman yhteistyön ansiosta.

Asemakaavoituksen luonnosvaiheessa kypsyivät myös rakennussuunnittelulle asetetut perusvaatimukset ja lähtökohdat. Perusajatuksena on ollut täydentää valtuustotalon ympäristöä. Rakennus sovitettiin rajaamaan aukiota valtuustotalolle päin yhtenäisenä vanhan koulurakennuksen kanssa. Myös katunäkymän päättäminen saatiin onnistuneesti ratkaistua ja vastaavasti rakennus avautuu oppilaspihojen puolelta puistoon. Uudisrakennuksen materiaalit ja muotokieli noudattelevat modernilla tavalla vanhaa Lagstadin koulua, toteaa Reijo Ahtiainen tyytyväisenä.

Alun perin tarveselvitysvaiheessa hankkeessa oli mukana myös kulttuuritoimen tiloja ruotsinkieliselle kulttuuritoiminnalle. Kulttuuritoimen tilat jäivät kuitenkin toteuttamatta tässä hankkeessa, vaikka Espoon keskusta kaipaisi avoimia toimintatiloja, jotka toisivat keskustaan elämää myös virastoajan jälkeen.

Rakennushankkeen aikataulu oli erittäin tiukka, kun huomioidaan kaavamuutos ja sen viralliset käsittelyvaiheet sekä suunnittelun ja toteutuksen vaatima aika. Näistä selvittiin kuitenkin hyvin eri osapuolten tehdessä toimivaa yhteistyötä yhteisen päämäärän eteen. Espoo kasvaa, mutta uskon Lagstadin koulun vastaavan alueen ruotsinkielisen koulutoimen tarpeisiin varsin pitkälle tulevaisuuteen ja painopiste siirtyy rakentuville uusille alueille. Tästä hankkeesta jäi kaiken kaikkiaan hyvä maku, vaikka töitä paiskittiinkin todella ripeään tahtiin, pohtii Ahtiainen.

Oma arkkitehtuurin lajinsa

Uusi lisärakennus suunniteltiin niin, että siitä ja vanhasta Lagstadin koulurakennuksesta muodostui yhtenäinen kokonaisuus. Rakennusten sijoittelussa huomioitiin erityisesti läheisten virastorakennusten sijainti kaavassa ja toisaalta alueen vanhojen rakennusten kylämäinen sijoittelu.

Lagstadin yläaste sisältää kolme erillistä rakennussiipeä. Rakennuksessa on yleisien, ainekohtaisten ja erityisopetuksen tilojen lisäksi auditorio, mediateekki, hallinto-, työ- ja neuvottelutiloja, liikuntasali, oppilashuollon tilat sekä tarvittavat muut tilat. Vanhaan Lagstadin kouluun eli ala-asteen puolelle on yhteys ensimmäisestä ja toisesta kerroksesta. Vanhassa rakennuksessa olevaa päiväkotia varten rakennettiin myös uusi leikkipiha, koska entinen piha sijaitsi lisärakennuksen tontilla. Suunnitteluaikaa koulukokonaisuudelle oli vuosi.

Kohteen arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Hannu Jaakkola Oy. Pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Hannu Jaakkola ja projektipäällikkönä arkkitehti Tapani Kerttula. Hänen mukaansa kohteen suurimmat haasteet olivat uudisrakentamisen sopeuttamisessa vanhaan kouluun:

Vanhaan sopeuttaminen on oma arkkitehtuurin lajinsa. Rakennuksen massa, aukotus ja väritys täytyi hioa 1950-luvulla valmistuneeseen kouluun sopivaksi. Tuloksena oli vanhaa koulua kunnioittava aukotus ja rakennuttajan toiveissa ollut hillitty väritys, arkkitehti Kerttula toteaa.