Laajasalon kirkko

Kirkko on liitoksissa puistomaiseen kaupunkirakenteeseen kahdella tavalla: se rajaa voimakkaasti katutilaa samalla liittyen vivahteikkaasti avaraan puistomaisenaan.

Rakennuspäällikkö Arto Känkänen Helsingin seurakuntayhtymästä toteaa, että kirkon arkkitehtuurissa juuri suhde puistoon viehätti kilpailulautakuntaa erityisesti. Hän painottaa, että kirkkorakennuksilla on edelleen merkittävä kaupunkikuvallinen merkitys suomalaisessa rakennustaiteessa.

Kirkon muoto jakautuu kahteen päämassaan, jotka molemmat on hajautettu pienempiin osiin. Sommitelma on ortogonaalinen niin, että kirkko- ja seurakuntarakennus sekä sakaristo sijoittuvat hieman viistosti toisiinsa nähden.

Kirkkorakennus

Arkkitehdit ovat massoitelleet patinoituun kupariin vuoratun kirkkorakennuksen portaanomaiseksi. Katuun rajaava alttaritila kurkottautuu korkeimmalle muodon askeltaessa alas puistoon päin.

Kadun puoleiseen jyrkkään muotoon on avattu vertikaalisuutta korostavia aukkoja. Muoto on viimeistelty irrottamalla massasta suuri de Stijl -tyyppinen seinäke, jonka takana on alttari. Näin kirkkohuoneen tilan luonne näkyy myös katutilassa. Illan hämärissä sommitelma vain korostuu, kun korkeat ja kapeat ikkunat loistavat puistomaisemassa ja niistä lankeaa kapeita valon heijasteita maahan.

Teeman kertosäkeenä, mutta toisessa sävellajissa kulkien kirkkorakennuksen vieressä kohoaa valkoinen tapuli punahonkien keskellä.

Kirkon puiston puoleisen sisäänkäynnin arkkitehtoninen ilmaisu on aivan erilainen. Rakennuksen muodossa onkin kaksi abstraktia teemaa: geometrian hallintaan perustuvan modernismin ja orgaanisen arkkitehtuurin perinne vuorottelevat sävyisästi muodoissa ja tiloissa.

Tällä tavalla mäntypuistoon päin viettävät aulan sisätilat sulautuvat ympäröivään maisemaan harmonisesti, mutta selvästi esiin piirtyen.

Interiööri on itsessäänkin maisema, josta aukeaa sisänäkymiä sakastiin, seurakuntasaliin ja takkahuoneeseen. Valolla tässä maisemassa on sekä rakennustaiteellista merkitystä että symboliarvoa.

Valo lankeaa sisätilaan vuorokauden- ja vuodenajoista riippuen vaihtelevasti.

Kauneimmillaan ja mielenkiintoisimmillaan valo on kirkkosalissa. Päivällä sen keilat vaeltelevat verkkaisesti sisustuksen puupinnoilla. Silloin tällöin valo jää leikkimään kalusteiden hiekkapuhalletuille, opaaleille lasipinnoille.

Sisustusarkkitehti Jouko Järvisalo on suunnitellut alttaripöydän, saarnatuolin ja lukupulpetinkin lasista. Lasi valittiin kalusteisiin vastakohdaksi puulle. Kalusteiden runko on metallia. Saarnastuolin pöydän ja lukupulpetin valmistusaineena on vaaleaa metsälehmusta. Katafalkki on tummaksi käsiteltyä ja voimakassyistä jalavaa.

Jouko Järvisalon kädenjälkeä ovat myös kirkko- ja seurakuntasalin Sana-tuolit. Ne ovat vähäeleisiä, mutta muotoiltu istumisen ergonomiaa ajatellen. Selkänoja on tehty muotoon puristetusta kolmesta lamellista, mikä tekee istuimen rakenteen joustavaksi. Muut tuolit ja sohvat on valittu Viveron, Artekin, Mobelin ja Avarten mallistoista.

Kuvataiteilija Pauno Pohjolaisen suuri kolmiosainen ja osittain maalattu puureliefityö tulee alttariseinälle.

Seurakunnan ja nuorten tilat 

Seurakunnan toimitilarakennus jatkuu kirkon massasta kadun suuntaisena. Julkisivut ovat punaiseksi maalattua leveää ja vaakaan kiinnitettyä lankkua. Ikkunan karmit ovat oranssin väriset.

Rakennuksesta nousee esiin vertikaalisia ja piippumaisia lanterniineja. Kirkon arkkitehtoninen teema jatkuu myös seurakuntatiloissa. Valokuilujen julkisivumateriaaliksi on valittu kupari, jonka punaruskea, hohtava pinta sopii hienosti rakennuksen muuhun värimaailmaan.

Puu on sisätiloissa vahvasti, mutta hienostuneesti läsnä. Keskuskäytävän puistonpuoleisen seinä on pinnoitettu kokonaan vaakapaneelein. Lämminsävyinen puupinta taittuu ovisyvennyksiin ja antaa seinälle massiivisen kolmiulotteisuuden tunnun. Saman vaikutelman antaa valokatkaisimien istuttaminen rimapaneeliin.

Aikuisten ja lasten ryhmätilat muodostavat interiöörissä pieniä tilasarjoja. Myös pienet käyttäjät on otettu huomioon. Lasten tiloissa kiintokalusteet ovat matalia ja ikkuna-aukotus sellainen, että pienempikin näkee ulos. Aikuisten tiloissa lämpöä antaa takkatulen loimu.