Kuntien eläkevakuutuksen toimitalo

Rakennuspaikan kaavoitti jo J. A Ehrenström 1800-luvun alussa, ja sille rakennettiin ajalle tyypillisiä puukaupunkitaloja. Vuosisata myöhemmin liikenne oli jo ahtauttanut kaupunginosan katuverkon. Eliel Saarinen laati suunnitelman ruutukorttelit lävistäväksi Murtokaduksi, joka yhdistäisi Rautatientorin ja Pitkänsillan. Nykyään Kaisaniemenkatuna tunnettu väylä rakennettiin 1900-luvun alussa.

– Kun ryhdyimme suunnittelemaan kilpailuehdotustamme, Kaisaniemenkadun näkymä ja talo sen päätteenä oli tärkeimpiä lähtökohtiamme, sanoo Käpy Paavilainen.

– Painanne rakennuksessa, sisäänkäynti ja sen katos korostavat kadun suuntaa ja samalla luovat pienen vastaanottoaukion rakennukseen saapuville. Katoksen korkeus linjattiin naapurirakennuksiin sopivaksi, ja sellaiseksi että aukion mittakaavasta tulee miellyttävä.

Kauppalaivan kapteeni J. E. Lönnberg rakennutti oman talonsa kallion päälle vuonna 1868. Alatontille 1800-luvun lopussa rakennetun komean uusrenessanssitalon palon 1950-luvulla monet helsinkiläiset muistavat hyvin, sillä maalikaupasta ja rengasvarastosta syntyi melkoisesti savua.

Palaneen talon jäänteet purettiin ja valtio osti tontin, joka sai vielä odottaa käyttäjäänsä useamman vuosikymmenen.

Kolmesta osoitteesta yhteen taloon

Valtio oli varannut Kruununhaan alueen tontit ministeriöille ja keskusvirastoille. Tälle tontille ehdolla olivat vuorollaan ympäristöministeriö sekä Uudenmaan lääninhallitus. Käyttöä rajoitti myös asemakaava, joka määritteli tontin julkiseen rakentamiseen.

– Kuntien eläkevakuutus on lailla perustettu kunnallinen eläkelaitos, ja meidät tulkittiin tässä mielessä julkiseksi, kertoo Kuntien eläkevakuutuksen hallintojohtaja Tapani Salmi.

Kuntien eläkevakuutus toimi ennen kolmessa kiinteistössä Kampin alueella. Uutta toimitilaa oli haeskeltu eri puolilta pääkaupunkiseutua, muun muassa Pitäjänmäelle oltiin vakavissaan muuttamassa 1990-luvun alussa. –Kulunutta ilmaisua käyttääkseni tämä tontti oli meille suorastaan lottovoitto, keskusta-alueelta ei ole kovin helppoa löytää meille juuri sopivan kokoista tonttia, sanoo Salmi.

Itse asiassa talo olisi voinut olla hivenen suurempikin. Salmi toteaa, että tilat ovat juuri nyt sopivat, ja hieman tiivistämisvaraakin on. –Pidimme toisaalta tärkeänä, että tilat voidaan tarvittaessa jakaa useammalle käyttäjälle.

Eläkelaitoksen toiminnasta suuri osa voitaisiin tehdä missä tahansa, myös maakunnissa. –Kun olemme vain yksi laitos laatuaan, on meillä vuorovaikutusta valtionhallinnon suuntaan, ja tämä vaikeutuisi jos sijaitsisimme kovin etäällä, Salmi perustelee. –Meillä ei ole myöskään sivukonttoreita, joihin osatoimintoja voitaisiin siirtää.

Kaupunkitontin monet haasteet

Arkkitehdille tontti oli haasteellinen. –Asukasyhdistys oli esittänyt laivurintaloa suojeltavaksi. Tontilla on lähes kymmenen metrin korkeusero. Keskustatunnelin ramppivaraus onneksi poistui, tontin läpi kulki kuitenkin iso viemäritunneli, jota pitkin virtasivat muun muassa Rautatientorin alueen sadevedet, listaa Käpy Paavilainen tontin haasteita.

–Tontti rajoittuu kolmelta sivultaan palomuureihin, joiden suuntaan ei ikkunoita voi avata. Lisäksi ahtaassa keskustassa on varjeltava naapuritonttien valoisuutta. Talo porrastuukin siten, että kadunvarren korkea massa laskeutuu portaittain kohti korttelin keskustaa, ja samalla toimistotaloon syntyy tauko- ja tupakointiterasseja.