Korttelitalo Leskenlehti

Palkintolautakunta ei asettanut ehdotuksia paremmuusjärjestykseen, mutta suositteli voittanutta, A-Konsultit Oy:n ja Insinööritoimisto Matti Ollila & Co Oy:n ehdotusta Leskenlehden suunnittelun pohjaksi.

Kilpailun tavoitteet

Kilpailun avulla pyrittiin edistämään puun käyttöä julkisessa rakentamisessa ja etsimään ratkaisuja, jotka ovat sopusoinnussa puulle ominaisen arkkitehtonisen ilmeen kanssa. Tarkoitus oli myös kehittää koulu- ja päiväkotiarkkitehtuuria niin, että pystyttäisiin vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Tavoitteena oli löytää ympäristöön soveltuva, arkkitehtonisesti korkeatasoinen, Viikin alueen rakentamiselle asetetut, ekologiset tavoitteet huomioon ottava ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Puuta piti ehdotuksessa käyttää sille luonteenomaisella tavalla ja puun erityisominaisuuksia hyödyntäen.

Suunnittelussa otettiin kantaa myös kysymykseen rakennuksen arkkitehtonisesta luonteesta korttelitalona, joka on sekä julkinen rakennus että korttelin kokoava, arkinen toimintatila.

Kilpailu tuotti valikoiman arkkitehtuuriltaan hyvin erilaisia ratkaisuja, joiden ilme vaihteli korostetun juhlallisesta ja seremoniallisesta vaatimattomaan ”pientalomaiseen.” Puuta oli käytetty luontevasti ja kaikissa ehdotuksissa sitä oli julkisivuissa.

Puu tuo lämmintä tunnelmaa

Korttelitalossa on tilat neljälle opetusryhmälle, yhdelle esikouluryhmälle sekä kolmen ryhmän päiväkoti. Osa talosta on kouluajan ulkopuolella asukkaiden käytössä.

Leskenlehti on tuulisella paikalla, joten se vaati suojatun pihan. Etelään avautuva, turvallinen ja pieni piha jää aulatilojen muodostaman jatkumon sisään. Rakennus on osittain kaksikerroksinen, mikä salli väljemmät puitteet pihan suunnitteluun.

Kaksikerroksisuus synnytti myös kiinnostavia tilajatkumoita rakennukseen ja mahdollisti valon sisäänpääsyn monipuolisesti. Sisääntulo- ja ruokailutilat sekä liikuntasali ovat myös ulkopuolisten käytössä.

Rakennus on toistaiseksi vajaakäytössä, sillä ympäristö on vielä rakennustyömaata. Asuntoja valmistuu kuitenkin koko ajan lisää ja asukkaita tulee uusia. Väestönsuojatiloja rakennuksessa ei ole, mutta ne rakennetaan aikanaan lähelle suunnitellun koulun yhteyteen.

Projektinjohtajana toimi Jukka Hovi HKR- Rakennuttajasta. Hän on kiinnostunut puurakentamisesta ja siihen perehtyneenä pitää myönteisenä sitä, että puun lisäksi käytettiin myös muita luonnonmukaisia materiaaleja. Opetusvirastosta annettiin hyvin tarkat ohjeet myös ikkunoiden koosta, huollettavuudesta sekä avattavuudesta. Ikkunat eivät myöskään saaneet olla liian suuria.

Sisätiloissa puuta on käytetty paljon. Lattiat ovat maalattua tai öljyttyä puuta. Käytävät on pinnoitettu joko linoleumilla tai kumimatolla. Ruokasalin ja liikuntasalin lattiat ovat koivuparkettia. Muutama seinä on maalattu voimakkaan sinisellä ja toisen kerroksen aulassa on huikean punainen puukuutio, jonka sisällä on tarvikevarasto.

Väritys ja materiaalivalinnat toistuvat kalusteissa: liimapuulevyä, vaneria ja vahvanpunaisia kiinnityspintakenttiä. Kalustesuunnittelussa pyrittiin kokonaisuuteen, jossa kalusteosat nivoutuvat rakennuksen osiksi ja ovat muovaamassa talon miljöötä. Jo kilpailuvaiheessa alkanut yhteistyö sisustusarkkitehtien, Antti Paateron ja Erja Luhtalan sekä arkkitehtien Anders Adlercreutzin ja Eric Adlercreutzin välillä jatkui koko työn ajan, muun muassa kiinto- ja irtokalustesuunnittelussa.

Kuvataiteilija Kaisu Koivistolta tilattiin taideteos, jonka verkkoihin on koottu monenlaisia esineitä aina kengurun luista ja lehmän sarvista lähtien. Kaksiosaista Löytöjä-teosta katsottaessa siinä voi nähdä vaikkapa autoradan.