Artikkelit

Kiinteistö Oy Jokikatu 2

Joenrannan vanhan tehtaan henki

Uusi tekniikka, vanhat rakenteet ja pinnat kertovat rinnakkain rakennuksen pitkää tarinaa. Turussa Aurajoen rannassa sijaitsevan Jokikatu 2:n vanhin osa on peräisin 1860-luvulta. Teollisuuskiinteistö muuntui vanhaa kunnioittaen nykyaikaiseksi toimistotilaksi, jossa toimivat maalämpö ja maaviileä. 

Korkeat rakenteet, ilmavat tilat. Martelan sisustussuunnittelija Päivi Puroja sai mielenkiintoisen haasteen, kun hänen oli tehtävä sisustussuunnitelma vanhan teollisuuskiinteistön avotiloihin, joita vain kantavat pilarit leikkaavat.

- Olen kiitollinen ja onnellinen, että sain osallistua tällaiseen projektiin, hän sanoo.

Toiminnot oli suunniteltava aikaisempaa pienemmälle neliömäärälle. Rakennuksen pilarit ja ikkunat määrittelivät huoneiden käytön ja väljyyden.

- Esimerkiksi Martelan kalusteet ovat nyt tärkeä osa aktiivista toimistoa, joten erillistä näyttelytilaa ei tarvittu. Sijoitimme henkilökohtaiset työtilat joen puolelle. Toiminnallisesti oleellista oli pohtia, miten henkilökohtaiset työpisteet sijoittuvat avoimessa tilassa suhteessa asiakaspalveluun, kuinka tärkeää henkilökohtainen työrauha on.

Ehkäpä juuri viimeksi mainittuun liittyen suunnittelusta syntyi myös uusi oivallus. Se on hiljainen huone. Sinne voi halutessaan vetäytyä yksin tai yhdessä työpäivän lomassa. Kevyin väliseinin muusta tilasta erotettu huone on lempeästi sisustettu. Täällä on mukava tunnelma, olo rauhoittuu.

- Tilankäyttö- ja sisustussuunnittelu on yhteistyötä, Päivi Puroja sanoo.

Tässä tapauksessa se tarkoitti keskustelua ja suunnittelua kiinteistön omistajan ja arkkitehtisuunnittelijan kanssa.

Kiinteistön omistaa Kartio-Yhtiöihin kuuluva Vuokrakartio Oy. Toimitusjohtaja Niko Lappalainen tutustui kiinteistöön siinä vaiheessa, kun sen korjaussuunnitelmat olivat jo pitkällä. Kauppa syntyi Turun kaupungin kanssa nopeasti.

- Kuulin kiinteistöstä alun perin eräältä vuokralaiseltamme, joka oli kiinnostunut paikasta, Lappalainen sanoo.

Pankit kilpailivat kohteen rahoituksesta, josta vastasi Turun Osuuspankki.

Iso kiinteistö on periaatteessa energiasyöppö. Kiinteistössä toteutettu moderni maalämpö- ja -viileätekniikka säästää Lappalaisen mukaan huomattavasti käyttökustannuksia.

 

Vanhin osa työläin korjattava

Kiinteistö jakautuu aikaisempien toimintojensa perusteella kolmeen nimettyyn osaan, Tislaamoon, Polttimon ja Ateljeehen. Rakennesuunnittelussa haastavimmaksi osoittautui Tislaamo, kiinteistön vanhin osa. Suunnittelijat saivat ravata ahkerasti toimiston ja työmaan väliä.

- Jouduimme suunnittelemaan rakennuksen kantavan rungon läpäisseet sähkö- ja lvi-vientien reitit Tislaamossa lähes poikkeuksetta työmaalla tehtyjen katselmusten avulla, rakennesuunnittelija Ilkka Helander Optiplan Oy:stä sanoo.

- Lvi- ja sähkötekniikan vaatimien varausten saaminen tislaamoon aiheutti kolmin-, nelinkertaisen työn tavanomaiseen verrattuna.

Tislaamon aiempi käyttö oli saastuttanut välipohjan rakenteen. Koko vanha välipohjarakenne piti purkaa ja rakentaa uudelleen. Saastumisen olivat aiheuttaneet tislaamo-osassa aikoinaan toimineen autokorjaamon nestevalumat.

Uusimisen vaiheistus ja vanhojen rakenteiden työnaikainen tuenta aiheutti rakennesuunnitteluun melkoisesti lisätyötä. Purkutyöt olivat mittavat.

- Purkutyön aikana vanhojen rakenteiden suojelu purkutyön aiheuttamilta rasitteilta oli haastavaa ja vaati monenlaista suunnittelua ja valvontatyötä. Ateljeessa ja Polttimossa vanha ja uusi runkorakenne mahdollistivat tekniikkavetojen huomattavasti helpomman sijoittelun ja toteutuksen.

Kun rakennesuunnittelu alkoi, suuri osa kiinteistöön sijoittuvista yrityksistä oli jo tiedossa. Tässä vaiheessa yritysten toiminnot ja tarpeet eivät aiheuttaneet lisähankaluuksia suunnittelijoille, alkuperäisessä arkkitehtisuunnittelussa.

- Pääosin rakennuksen runko on vanhaa rakennetta. Ateljeessa ja Polttimossa vanhaan runkorakenteeseen rakennettiin myös uutta.

Tislaamon ulkoseinät ovat massiivitiiltä, sisäosien kantavat rakenteet teräsbetonipilareita ja massiivitiiliseiniä, välipohjat teräsbetonia.

Polttimon runko on vanhaa rakennetta teräsbetonipilareineen, -palkistoineen ja -laattoineen.

Ateljeen runko muodostuu pääosin uudisrakennuksesta. Ulkoseinissä uudisosan runkona toimivat sandwich-elementit, sisällä runkorakenteena paikalla valetut teräsbetonipilarit ja -palkisto, välipohjana pääosin ontelolaatta.

- Vanhoina rakenteina säilytimme joenpuoleisen julkisivun ja sisätilan ensimmäisen pilarilinjan.

Maanalaisen autohallin kantavana rakenteena toimivat paikallavalupilarit. Alapohja on kantavaa maata vasten valettu teräsbetonilaatta ja kansi jälkijännitetty teräsbetonilaatta.

Vanhat alapohjarakenteet uusittiin pääosin kokonaan.

- Vanhoja alapohjarakenteita oli aluksi suunniteltu säilytettäviksi, mutta totesimme ne rakentamisen edistyessä huonokuntoisiksi. Päätimme uusia ne kaikki.

Tislaamossa perustukset ovat vanhoja arinaperustuksia. Ateljeessa ja Polttimossa vanhan säilytetyn rakennuksen rungon kohdalla on teräsbetoninen tukipaalutus kantavien rakenteiden alla. Uudisosissa ja autohallissa tukipaalutus on tehty teräsbetoni- ja teräspaaluilla.

Varsinaisesti uusia materiaaliratkaisuja ei tehty.

- Pyrimme ottamaan rakenneratkaisuissa ja toteutuksessa huomioon vanhan rakennuksen erityispiirteet ja toteutustavan muistaen samalla rakenteiden rakennusfysikaalisen toiminnan.

Autohallin ja rakennuksen uudisosien yhteensovittaminen vanhaan rakennusmassaan vaati suunnittelijalta ylimääräistä työtä.

- Autohallin, naapuritonttien kerrostalotyömaat ja toimiston vanhojen rakenteiden korkoerot aiheuttivat haastetta. Niin myös vieressä kulkevan Helsinginkadun liikenne, kaupunkitekniikka ja tierakenteet. Jouduimme muuttamaan suunniteltujakin ratkaisuja rakentamisen aikana.

- Autohallin kannen monimuotoisuus ja jännitetty kansirakenne loivat omat haasteensa rakennesuunnittelulle. Autohallin rakenteiden suunnittelussa piti ottaa huomioon myös uudisrakennukset, jotka rakennetaan autohallin viereen myöhemmin, Helander sanoo.

 

Uraauurtavat maalämpö ja maaviileä

NCC Rakennus Oy toimi hankkeessa kiinteistönkehittäjänä ja KVR-urakoijana. NCC oli jo pitempään ollut kiinnostunut koko korttelialueesta sen liikenteellisen ja samalla ainutlaatuisen sijainnin vuoksi Aurajoen rannassa.

- Kun Turun kaupunki 2006 asetti suunnittelu- ja hintakilpailun, päätimme tarjota YH Länsi Oy:n kanssa kohdetta niin, että runsaan viiden tuhannen neliön tehdasrakennus saneerattaisiin toimistoiksi ja kortteliin kaavoitettava uudisrakennus toteutuisi YH:n Kotosalla-konseptin mukaisena, noin kahdensadan asunnon senioritalona, aluejohtaja Esa Lehmusvuori NCC:stä sanoo.

Käyttötarkoituksen muutokseen ja saneeraukseen motivoi hienon sijainnin ja rakennuksen ainutlaatuisuuden lisäksi mielikuva lopputuloksenkin ainutlaatuisuudesta.

- Päätimme alun alkaen, että saneeraus tehtäisiin vanhaa kunnioittaen. Halusimme säilyttää vanhan tehdasrakennuksen hengen. Toki meitä kiinnosti kohde myös oman toimistomme uutena sijaintina.

Rakennus lämpiää maalämmöllä ja viilenee maaviileällä, mikä on tällaisen kokoluokan rakennuksissa yhä harvinaista tekniikkaa.

- Aloite maalämmöstä tuli kiinteistön omistaja Vuokrakartio Oy:n toimitusjohtaja Niko Lappalaiselta, ja se oli myös niin sanottu tilaajan hankinta.

 

Graffitit ja vanha muuraus

Vanhasta rakennuksesta purettiin polkupyörätehtaan kasikerroksinen pitkä varastosiipi. Pohjoispäädyssä säilytettiin neljän metrin syvyinen kaista Aurajoen puolelta vanhaa rakennusta. Runkoa laajennettiin kaksi- ja kolmekerroksisena 16 metrin syvyiseksi.

Vanhan piipun taakse pääsisäänkäynnin viereen rakennettiin uusi porrashuone. Väestösuojat ja autohalli rakennettiin rakennuksen ja viereisen Helsingintien väliin pihakannen alle.

Vanhan tehtaan lvi- ja sähkötekniikka uusittiin täysin vastaamaan nykyisiä työtilojen olosuhdevaatimuksia. Alimpaan kerrokseen sijoitettiin ilmastointikonehuoneet kumpaankin päähän, lämmönjakohuone maalämpöpumppuja varten sekä sähkön vaatimat tilat.

Putki- ja kaapelivedot rakennuksen kaikkiin osiin aiheuttivat paljon yhteensovittamista, varsinkin kun eri aikakausien rakennusosien kerroskorkeudet ja runkorakenteet olivat erilaisia.

- Havaitsimme aikaisessa vaiheessa, että teknisten vetojen piilottaminen alakatoilla ja koteloinneilla peittäisi eri-ikäisiä rakennekerroksia liikaa ja muuttaisi tilojen luonnetta alkuperäisestä, arkkitehtisuunnittelija Jari Antila Optiplan Oy:stä sanoo.

- Uusi tekniikka, vanhat rakenteet ja pinnat jätettiin rinnakkain kertomaan taas yhdestä uudesta vaiheesta rakennuksen historiassa.

Teollisuustilojen suuret runkosyvyydet aiheuttavat ongelmia luonnonvalon saamisessa keskiosien työpisteisiin.

Umpiseinäiset keittiö-, wc- ja aputilat suunniteltiin tiiviinä ryhminä siten, että mahdollisimman suuret tilakokonaisuudet voi jättää asiakkaiden kalustesuunnittelun varaan korkeina ja valoisina avotoimistoina.

- Kun tilatarpeet edellyttivät suljettuja tiloja, esimerkiksi neuvottelu- ja tiimihuoneita, suunnittelimme ne mahdollisuuksien mukaan lasiseinäisinä.

Sisälattiat olivat vanhassa tehtaassa pääasiassa betonia, mutta niin huonokuntoisia, että ne jouduttiin uusimaan. Lattiamateriaaliksi valittiin koko rakennuksessa hiottu harmaa betoni, ellei tilan käyttäjä halunnut omaa vaihtoehtoa.

Seinien ja kattojen käsittely myötäilivät vanhoja pintoja. Paikkaukset kohdistuivat pahimpiin kohtiin ja osa pinnoista jouduttiin ylitasoittamaan, mutta betoni- ja tiiliseinien rosoisuus sai jäädä näkyviin maalin alle.

Missä vanha punatiilimuuraus oli riittävän hyvin säilynyt, se sai jäädä puhdistettuna näkyviin. Vanhimpaan osaan jätettiin näkyviin myös muutama suurikokoinen graffiti, jotka oli tehty tilojen ollessa tyhjillään.

Julkisivujen rapatut pinnat kunnostettiin vanhaan sävyyn, myös laajennusosien julkisivut rapattiin samanvärisiksi. Keskiosan 50-luvun punatiilijulkisivu kunnostettiin alkuperäiseen kuntoon.

Kaikki puuikkunat uusittiin. Julkisivuihin oli ajan kuluessa puhkottu useita suuria aukkoja työkoneiden vaatimia ovia varten. Nyt niitä ei korjattu entiselleen, vaan aukot avattiin ja paikalle asennettiin aukon mukainen teräslasiseinä antamaan enemmän valoa rantakerrokseen ja kertomaan rakennuksen muutoshistoriasta.

- Arkkitehtisuunnittelun alkaessa varmoja asiakkaita tilojen käyttäjiksi ei ollut, joten tilat suunniteltiin mahdollisimman yleispätevinä, Antila sanoo.

- Suunnittelun edetessä asiakkaat liittivät projektiin omat tilaohjelmansa, jolloin suunnitelmat elivät ja tarkentuivat. Se aiheutti ajoittaisia paineita, kun työ eteni oman aikataulunsa mukaan.
 

Kuvagalleria

Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu
Jokikatu