Kiinteistö Oy Helsingin Sähkötalo

Aalto suunnitteli Sähkötalon siinä määrin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, että harva ohikulkija on pannut merkille rakennuksen koostuneen sekä uudesta että vanhasta osasta. Vuonna 1938 valmistunut vanha Sähköasema oli luonteeltaan tekninen käyttörakennus. Alvar Aallon omaa käsialaa edustavan, vuonna 1973 valmistuneen Sähkötalon korjaustyöt tehtiin julkisivuja muuttamatta, ja sisäpuolisetkin muutokset rajoitettiin maanpäällisissä kerroksissa vähimpään mahdolliseen. Sähkötalo on suojeltu, ja sen muutostöitä ovat valvoneet sekä kaupunginmuseo että Alvar Aalto Säätiö.

Sähkötalon ydin on kattoikkunoin varustettu keskusaula, joka on nimetty Aalto-halliksi. Samanlaista ratkaisua Aalto käytti toistuvasti, muun muassa Rautatalossa ja Akateemisessa kirjakaupassa. Sisäpihat on nähty pohjoiseen ilmastoon sovitettuna tulkintana italialaisesta piazzasta. Nyt, kun asiakaspalvelusalina toiminut keskusaula on avattu osaksi kauppakeskusta, on ajatus kaupunkiaukiosta entistä voimakkaammin läsnä. Aalto-halli asettuu korjaustöiden jälkeen osaksi uutta metroasemaa sivuavan Kampinkujan ja Kampintorin välistä läpikulkukäytävää, ja tulee siten entistä useamman kaupunkilaisen nähtäväksi. Kampintorille on tehty uusi sisäänkäynti.

– Koska Kampinkuja ja Kampintori ovat eri korkeudella, on Sähkötalon ja Sähköaseman lattiatasoilla puolen kerroksen tasoero. Näiden rajalle sijoittuvat rakennuksen pystysuuntaista liikennettä palvelevat maisemahissit, kertoo korjaushankkeen pääsuunnittelija, arkkitehti Mikko Suvisto Arkkitehtitoimisto HKP Oy:stä.

Aalto-hallin ei ole kalustusta lukuun ottamatta tehty juurikaan muutoksia. Jopa vanhoja asiakastiskejä mukaileva lattiamateriaalien raja – keskitilassa Öölannin kalkkikiveä, henkilökunnan puolella vinyylilaattaa – on edelleen nähtävissä. Seinillä on Aallolle tyypillistä koboltinsinistä sauvalaattaa ja valkoista rimoitusta. Metalliovissa on Aallon muotoilemat vetimet. Valaisimet ovat pääosin alkuperäisiä, osa on teetetty uudelleen vanhaa mallia soveltaen.

Sähkötalon kellarikerros liittyy Kampin kauppakeskukseen Espoon bussi-terminaalin jatkeena. Kellarin laajennusosan kautta kauppakeskus on saanut uuden yhteyden maanpinnalle ja metroasemalle. – Lippuhalli voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa siirtää kellaritasolle, jolloin se palvelee paremmin kauppakeskusta, kertoo Suvisto.

Kellariin sijoittuu Lidlin myymälä sekä muita pienempiä liiketiloja. Kampintorin puoleisessa kellarissa on useamman ravintolan muodostama kokonaisuus.

Sähkölaitos Kampissa jo 1920-luvulla

Helsingin Energian tarina Kampissa alkoi jo 1920-luvulla, kun Kampintorin keskellä sijainneeseen paloasemarakennukseen rakennettiin sähköasema. Tarpeiden edelleen kasvaessa sähkölaitos vaati lisätiloja, mutta kaupunki piti suunniteltua tonttia liian arvokkaana teolliseen käyttöön. Pitkän tivaamisen jälkeen kaupunki myönsi rakennusluvan sähköasemalle, johon liittyi myös tiloja laitoksen hallintoa varten. Kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin piirustusten mukainen punatiilinen sähköasema valmistui talvisodan aattona Kampintorin laidalle.